Yökierrosta

Edellisestä lennosta onkin vierähtänyt taas hetken aikaa. Viime tiistaina käytiin kuitenkin verestämässä muistoja OH-COX:sta. Pimeällä tapahtuvaa laskukierrosta oli siis tiedossa, erinäisine harjoituksineen.
Plaaniin laitoin laskukierrosta 45 min. Menin kentälle hyvissä ajoin ja tarkastin vanhan kunnon Cessnan.

Kännykkäräpsy COX:sta iltavalossa

     
Kaikki oli OK, löpöäkin oli reiluksi kahdeksi tunniksi joten opettajan tultua hyppäsimme koneeseen. Joissakin kohdissa piti miettiä hieman, mm. avioniikkakytkintä ei tahtonut löytyä sitten millään. Onneksi opettaja avusti. :) Nopeasti Cessnan toiminnot muistuivat mieleen, ja eikun menoksi. Rullaus yöllä on erilaista kun päivällä, erityisesti nopeuden kanssa piti olla tarkkana.

Aikaan 1730 pyörät irtosivat maasta ja 500 jalan jälkeen kaarto vasemmalle. Ensiksi teimme pari läpäriä normaalisti 20* laipoilla jotta yölaskuihin tulee hieman rutiinia ja Cessnan käsittely muistuu. Jossain selkärangassa COX:n alastuominen kuitenkin oli, sen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi teimme yhden läpilaskun ilman laippoja. "Yllättäen" pimenikin ohjaamosta valot ja otsalampun avulla piti tiirailla mittareita. Yksi lasku niin, ja kahden seuraavan laskun ajaksi "pamahti" ohjaamovalon lisäksi myös laskeutumisvalo ja laipat. Eli sileänä, ilman laskeutumis- & ohjaamovaloa. Alkuunhan se tuntui aika hurjalta, mutta kyllähän siitä selvisi hengissä. Pyysimme lennonjohtajaa laittamaan myös suurtehovalot päälle. Melkoisia tuikkuja löytyy kyllä Malminkin kokoiselta kentältä, oli pakko pyytää himmentämään jotta ei näkö lähtisi. :D Viimeisellä laskulla pimahti laskeutumis- sekä ohjaamovalojen lisäksi myös PAPI- valot.

Laskun jälkeen huomasin pieniä vaikeuksia hahmottaa eri rullausteitä, ja siihen yhdistettynä lennonjohtaja painoi väärää nappia (piti ilmeisesti kytkeä PAPI- valot takaisin päälle) ja saimme kiitotien suurtehovalot sokaisemaan viereen. Lopputuloksena rullasin ulos julietista.
Kahdeksan laskua ja 55 min kertyi taas lokikirjaan. Itseasiassa COX tuntui käteen todella hyvältä näin tauon jälkeen. Kahden ihmisen koneena ehkä hieman ahdas ja kesäisin performanssi ei ole parhaasta päästä, mutta kylmällä ilmalla ihan mukava peli!

"Vuosipäivä"

Kolme päivää sitten, 19.10 tuli vuosi teoriakurssin aloittamisesta. Melkoista vauhtia aika vaan menee, vuoden päästä toivottavasti lupakirja ollut jo hetkenaikaa taskussa ja useita kokemuksia rikkaampana jatketaan kohti taivasta. :-)

Yökeikka ja KAS- tyypit

Tänään tuli ensimmäiset yötiimat lokikirjaan! Koneeksi oli bookattu nelipaikkainen OH-KAS, eli Diamond DA40 G1000- lasiohjaamolla. Olin tehnyt plaanin DEGER PVO DEGER, joka kuitenkin myöhemmin muutettiin tulemaan NOKKA:sta sisään. Kone oli hallissa ja suoritimme ulkopuolisen tarkastuksen siellä. Homma meni aikalailla samalla tavalla kuin KAT:n kanssa. Bensamäärän testaus vain on aika mielenkiintoinen; letku työnnetään vesibensan testireikään ja luetaan mittarista kuinka paljon bensaa siellä on. Muuten hyvin toimiva laite kuitenkin kastelee kädet 100LL:llä. Tälläkin hetkellä kirjoitan hiha bensanhajuisena. :)

Kun olimme ottaneet koneen ulos hallista, alkoi tarkastuslistan lukeminen. Huomattavasti enemmän tehtävää verrattuna koneisiin, joilla olen aijemmin lentänyt. Garmin G1000- systeemi vaatii nimittäin kohtuullisen paljon alkuvalmisteluja. Kun pärrä oli saatu käyntiin, päästiinkin itse asiaan: liikkumiseen! Rullaustuntuma oli hieman kankeahko verrattuna KAT:iin, kone tuntui selvästi isommalta. Kiitotien 18 odotuspaikalla suoritin koekäytön tarkastuslistan mukaisesti ja soitin Tampereen aluelennonjohtoon ja aktivoin lentosuunnitelman, sillä Malmin lennonjohto ei ollut auki.

"Malmin liikenne, OH-KAS suorittaa lentoonlähdön kiitotieltä 18 kohti DEGER:iä"! Tästä lähtikin tehon lisääminen. Kone oli helppo pitää kiitotien keskilinjalla. Suurena plussana oli PFD- näytön nopeusmittarissa näkyvät merkit, jotka ilmaisivat rotaationopeuden, Vy:n ja Vx:n. Turvallisessa korkeudessa laipat sisään ja teho kohdalleen. Konehan on säätölapapotkurilla varustettu, joten piti muistaa asettaa ahtopaine ja kierrosluku erikseen. DEGER näkyi mukavasti pimeälläkin, sillä Porvoon motarin vasemmalla puolella on Landbon kylä ja oikealla suuri ramppi. Nousimme 1300 jalkaan ja jatkoimme kohti Emäsaloa. Siellä teimme lähinnä kaartoja 30* ja 45* kallistuksilla. Perusmittarilentämistähän kaartojen tekeminen yöllä lähinnä on. Pyörimme siellä hetkenaikaa ja otimme suunnan kohti Suomenlinnan majakkaa ja NOKKA- ilmoittautumispaikkaa. Matkalla sinne ei ollut kummempia harjoituksia, joten sai nauttia maisemista! Illalla oli hyvä sää, joten vasemmalla loisti horisontissa Tallinnan valot! :-) On se lentäminen vaan upeaa hommaa! Helsingin keskusta oli myös upean näköinen! Mutta eihän koululennoille tulla maisemia katselemaan vaan harjoittelemaan, joten Malmin liikenteelle ilmoitukset ja NOKKA:n kautta myötätuuliosalle kiitotie 18. Lähestyminen tuntui vauhdikkaalta, mutta tälläkertaa mieli pysyi mukana toisin kuin COX:ista KAT:iin siirtymisen aikana.
Lähestyminen meni ihan mukavasti ja kone istahti nätisti Malmin kiitotielle aikaan 21.24. Rullaus asematasolle ja kone halliin!

Koneena KAS oli mahtava kokemus. Tuntihinta on tosin suolaiset 192e/h, joten valitettavasti kaikkia yölentoja ei ole mahdollista sillä ajaa. Varmaankin vielä yksi tai kaksi lentoa päivällä sillä, jotta saan tyypit ja säätölapa- & EFIS merkinnät lokikirjaan. Seuraavaksi pitää varmaan siirtyä vanhan tutun OH-COX:n pariin. Vähän jännittää, kuinka hitaalta se tuntuukaan Diamondien jälkeen. ;) Vitsi vitsinä, hyvä koulukonehan se on ja käsittely on helppoa. Alunperin oli tarkoitus ajaa yölennot kerhomme OH-SRH:lla, mutta se pääsi pitkään huoltoon joten se siitä.

Ainiin, meinasi aivan unohtua noin kuukausi sitten lentämäni yksinlento alueelle OH-KAT:lla. Lennosta ei sinänsä ole mittän kirjoitettavaa, perushuttua ja pakkolaskuharjoituksia Nikkilän pelloille.

Palataan, kun on asiaa!

Perusmittaria

Jonkunaikaa sittenn tuli käytyä heittämässä ensimmäinen perusmittarikeikka. Perusmittarilentoharjoitusten tarkoituksenahan on antaa oppilaalle valmiudet selvitä pois pilvestä jos sellaiseen vahingossa eksyy.
Lento oli muuten tavallinen keikka Porvoon harjoitusalueelle, mutta tälläkertaa oma näkemiseni ulos oli rajoitettu eräänlaisella "hoodilla" (kuva).
Heti nousun jälkeen laitoinkin hoodin päähän ja opettaja saneli suuntia. Harjoittelimme kaartoja, korkeuden muutoksia ja muita perusliikkeitä pelkkien mittareiden varassa. Sää oli hyvä näiden harjoitusten tekemiseen, sillä ilmassa oli paljon nosteita jotka vaikeuttivat asennon säilyttämistä. Tunnin harjoittelun jälkeen palasimme Malmille DEGER:n kautta. Opettaja antoi suuntia ja korkeusohjeita aina finaaliin asti, jolloin otin vasta hoodin pois päästä. Laskun tekeminen hieman jännitti, sillä edellisestä lennosta oli yli kuukausi aikaa. Hyvin kone kuitenkin istahti kiitotielle. :)
Ihan mukavaa puuhaahan tuo perusmittarilentäminen oli. Sitä tuleekin varmaan harrastettua vielä muutama tunti koulutuksen aikana.

Syyssäät...

Joku on ehkä ihmetellyt, miksen ole kirjoitellut tänne lähes kolmeen viikkoon. En suinkaan ole unohtanut blogia, vaan syy on yksinkertainen; ei ole tullut käytyä taivaalla. Eilen oli tarkoitus heittää KAT:lla yksinlento alueelle, mutta sää ei sallinutkaan moista. Selvästi syksy tulossa, kun säät alkavat heikkenemään... :) Toivottavasti kohta pääsisi taas ilmailemaan!

Yksinkeikka alueelle

Eilen tein ensimmäisen yksinaluelennon, joka oli myös ensimmäinen yksinlento Diamondilla. Reitiksi suunnittelin NOKKA-PORVOO-DEGER. Ennen opettajan tapaamista kävin tarkastamassa koneen poltsikkatilanteen, tuli tilattua täysi tankkaus. Opettajan tapaamisen jälkeen palautin käsikirjakuulustelun. Tarkastin koneen ja hyppäsin sisälle. Moottori käyntiin ja menoksi! Rullasin odotuspaikalle 18 ja suoritin koekäytön ESMO:n OH-PYW:n vierellä, mutta olin kuitenkin hieman ennen heitä valmis.
Nousu sujui mukavasti, ja NOKKA:ssa vastaan tuli Sami Kontio Challengiin osallistuva punainen taitolentokone, ei hajuakaan tyypistä. :D Helsingin edustalta lähdin vasemmalle kohti Kalkkirantaa ja Porvoota. Helsingin alemman TMA:n jälkeen nousin kahdentuhannen jalan kieppeille ja harjoittelin hieman hidaslentoa. Kävin myös bongaamassa Porvoon VOR- majakan ja katselemassa kaupunkia. :) Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan, niin myös tämäkin. Lähdin liukuun kohti 1300ft ja lähdin jalostamoa kohti. Jalostamon jälkeen annoin arvioaikaa tornille, joka selvitti perusosalle kiitotie 18. Lasku oli mukavan pehmeä ja vauhti ei meinannut riittää Deltaan asti, mutta takaa ei ollut tulossa ketään ja Tangoa pitkin oli rullaamassa toinen kone, joten en lähtenyt tunkemaan Charliesta väliin.
Kone parkkiin ja kirjat täyttämään, johan tässä alkaa olemaan lähemmäs 2h päällikkötiimaa... :D

Mukavaa matkalentoa Viron puolelle

Toissapäivänä kävimme opettajan kanssa katsomassa hieman miltä Vironmaa näyttää ilmasta käsin. Reitti kulki siis Malmi-Pärnu-Kuressaare-Malmi. Koneena luonnollisesti OH-KAT.
Tapasin opettajan jo hieman kahdeksan jälkeen kerholla. Olin tehnyt kotona reitin ja plottaillut suunnat jo valmiiksi edellisenä iltana, joten vain tuulikorjaukset oli tehtävä. Lähtö kuitenkin viivästyi niin, että pääsimme matkaan hieman ennen kymmentä.

Koneen täyden tankkauksen, tarkastusten ja asiaankuuluvien pelastusliivien päällepukemisen jälkeen rullasin odotuspaikalle kiitotie 18. Tulipahan saatua transponderikoodi ensikertaa Malmilla.
Nostin koneen ilmaan ja suunnistin kohti NOKKA- ilmoittautumispaikkaa. Sen ylitettyämme torni käski ottaa yhteyden Helsingin tutkaan 119.100. Nousimme 5000 jalkaan pilvien yläpuolelle, hienon näköistä! Tallinnan edustalla pilvet alkoivat kuitenkin katoamaan. Reittimme kulki sopivasti TLL- majakan yli, joka sijaitsi Tallinnan kentän päällä. Oli mielenkiintoista katsella Tallinnaa ja kenttää ilmasta käsin! Seuraava piste oli NITSO, josta reitti kulki suoraan Pärnuhun. Ennen Pärnuta alkoi pilviä taas kertyä, tälläkertaa alaraja oli n. 3000ft ja pilvikatto oli senverran tiivis, että päätimme mennä ali. Otin yhteyden Pärnun AFIS- johtajaan, joka suositteli kiitotietä, jonka numeroa en nyt muista, mutta pääsimme kuitenkin suoraan oikealle perusosalle. Lasku meni nätisti ja rullasimme asematasolle. Kävimme tornissa maksamassa maksut. Laskeutumismaksu oli 10e, joka ei päätä huimannut. Jätimme samalla "lennuplaanin" seuraavalle legille.

Pärnussa emme viihtyneet kauaa, vaan lähdimme heti kohti Kuressaarta. Nousimme AFIS:sen suositusten mukaisesti kohti lounasta, hiekkarantojen yli. Siitä otimme suoran suunnan kohti Saarenmaata. Tällä reitillä oli vain yksi piste; SANDA, joka oli VFR- ilmoittautumispaikka Kuressaaressa. Matkalento oli muutenkin leppoisa, ei mitään erikoista. Olipahan ainakin hyvää karttasuunnistustreeniä! Otin torniin yhteyden ajoissa ja annoin arvioaikaa SANDA:lle. Saimme selvityksen liittyä suoraan loppuosalle kiitotie 23. Lähestyminen oli upea, kynnys oli suoraan rannalla. Rullasimme bensatankille, josta nappasimme menovettä mukaan 30 litraa paikallisen kenttätyöntekijän avustuksella. Tämän jälkeen olikin hieman vaikeuksia saada moottori käyntiin, mutta kyllä se siitä lähti... Rullasimme asematasolle ja iskimme koneen parkkiin. Kävimme jättämässä plaanin heti seuraavalle legille. Tämän jälkeen nappasimme taksin kohti keskustaa. Matka ei ollut pitkä ja maksoikin vain 3,80e! Heti ekana menimme pizzalle, silla alkoi jo hieman hiukoa. Kaksi pizzaa ja kaksi isoa limua maksoi vain 14,40e, ihan kohtuullinen hinta. Paikka oli muuten hyvä, mutta vaihtoraha tuli 20 senttisinä... Eli jos joku blogin lukijoista on eurokolikoiden keräilijä ja pieniä Viron rahoja puuttuu, täältä löytyy! :D

Kuressaaren keskustaa ravintolasta katsottuna

Ruokailun jälkeen kävimme kahvilla. Tuli siinä hieman kakkaraakin pyöriteltyä ja laskettua uusimmilla tiedoilla tuulikorjaukset. Kahvittelun jälkeen kävelimme piispanlinnan ympäri hieman rantoja katsellen.

Tuonnehan pitää lähteä uimahommiin joskus :)

Lähdimme kentälle n. 50 minuuttia ennen lentomme lähtöä. Maksoin maksut infopisteeseen ja kävimme itsepalvelubriefingissä tarkastamassa vielä uusimmat säät ja uudet NOTAM:it. 

Aikanaan nostin koneen ilmaan kiitotieltä 23, josta lähdimme oikealla kaarrolla kohti EIKLA- ilmottautumispaikkaa. Reitti meni Kärdlan läheltä kohti DOBAN:ia (joka on piste Suomen ja Viron rajalla). Melkein koko lento oli meren päällä ajelua, tosin rannikko näkyi alkumatkan ajan oikealla puolella. Hieman ennen DOBAN:ia Tallinn control pyysi meitä ottamaan yhteyttä Helsingin tutkaan, hüvasti vaan Viro! ;)

Tuli tehtyä myös henk. koht maanopeusennätys, 151kts (280 km/h). Helsingin edustalla sanoimme tutkalle näkemiin ja jatkoimme matkaa kohti valvomatonta ilmatilaa. Annoin vasta Suomenlinnan tasalla tornille arvioaikaa NOKKA:an mutta tuli sieltä kuitenkin selvitys myötätuuliosalle kiitotie 18. Lasku sujui hyvin, vaikkakin oli varmaan kovin sivutuuli missä olen laskeutunut. Kevyesti hikosi kädet. :D Laskun jälkeen rullasin asematasolle. Kone parkkiin ja paperihommiin kerholle! Blokkiaikaa kertyi lähemmäs neljä tuntia. Upea reissu, varmaan tähänmennessä hienoin ilmailukokemus! 

Tässä vielä lyhyt video Suomenlahden yläpuolelta:

Tänään tuli käytyä heittämässä eka yksinaluelento, joka oli myös ensimmäinen yksinlento KAT:lla. Kirjoitan siitä kuitenkin lisää vaikka huomenna... :)

Kahville Räyskälään!

Pari päivää sitten kävimme opettajan kanssa Räyskälässä juomassa aamukahvit. Kone oli jo tutuksi tullut OH-KAT. Olin suunnitellut reitin kulkevan seuraavasti: Malmi-Deger-Sipoo-Järvenpää-Hyvinkää-EFRY (Räyskälä)-Nummela-Lauttasaari-Nokka-Malmi. Saavuin kerholle jo reilusti ennen lennon lähtöä, koska tuulilaskelmat jne piti vielä tehdä viimeisimmillä tiedoilla. Sain kuitenkin hommat valmiiksi jo reilusti ennen opettajan näkemistä, joten kävin kiskomassa KAT:n ulos hallista. Plaanin jätön jälkeen tilasin täyden tankkauksen, ja sitten opettaja jo tulikin kerholle. Tein ulkopuolisen tarkastuksen ja lisäsimme öljyä purkillisen.
Kun pyydin rullauslennonjohdolta rullausohjeita, tulikin uudenlainen selvitys jossa käskettiin rullaamaan odotuspaikalle G kiitotie 09 ja vaihtamaan tornin taajuudelle. Ennen Malmilla rullauslennonjohtaja sai selvittää kiitotien yli, mutta tuon viimekertaisen vaaratilanteen takia, josta kirjoitin viime postauksessa, on käytäntö muuttunut. Hyvä homma, että asioihin reagoidaan!

Kone ilmaan 18:lta koekäytön jälkeen ja nokka kohti DEGER:iä. Suunnistus alkaa sujua jo ihan kohtuullisesti. Räyskälään laskeuduimme lopulta n. 30 min lentämisen jälkeen. Oli muuten kapein kiitotie, jolle olen ikinä laskeutunut, nimittäin kiitotie 26R on vain 10m leveä!
Kävimme kahviossa kahvilla ja jatkoimme matkaa takaisin kohti Malmia. Nousimme taas kiitotieltä 26R, lentoonlähössäkin sai olla tarkkana lentoonlähtökiihdytyksen aikana. Aikamme lennettyämme Kivenlahden korkea masto näkyikin jo ja siitä sai erinomaisen maamerkin. Torni antoi selvityksen Nokan kautta myötätuuliosalle 18. Lasku meni ihan nätisti jo KAT:lla :).

Huomenna olisi sitten tiedossa retki Viroon, jos säät sallivat! Eli Malmi-Pärnu-Kuressaare-Malmi. Täytyykin lähteä seuraavaksi suunnittelemaan noita legejä. :) Yritän ottaa huomisesta koitoksesta kuvia, joita lisäilen tännekkin. Viron reissun jälkeen olisi tiedossa luultavasti yksinlento KAT:lla, joka on myös ensimmäinen yksinaluelentoni. Tarkoitus olisi mennä aluksi lentämään Helsingin edustalle ja siitä Porvooseen ja DEGER:n kautta takaisin.

Matkaa Kiikalaan

Itse lennosta on jo hetken aikaa, anteeksi kirjoituksen viivästyminen! Mutta tosiaan, käytiin opettajan kanssa Kiikalassa ensimmäisellä matkalennolla. Koneeksi valitsin OH-KAT:n sen nopean matkalentonopeuden vuoksi. Tein reittilaskelmat kotona (jotka pitivät erittäin hyvin paikkaansa!) teoriakurssilla opituilla taidoilla. Koneen käynnistyskin sujui jo paremmin kuin ensimmäisellä lentokerralla ko. koneella. Lennonjohtaja selvitti meidät kiitotien 18 yli odotuspaikalle 09.
Ylittäessämme kiitotietä 18, näimme, että sieltä oli nousussa Seneca, vaikka meillä oli lupa ylittää kiitotie! Asia selvitettiin lennonjohtajan kanssa, näitä sattuu.
Nousu kuitenkin tapahtui mukavasti (lukuunottamatta sitä, että olin unohtanut KAT:n rotaationopeuden ja muistin kysyä sitä opettajalta vasta, kun kyseinen nopeus oli jo mennyt... :D). Suuntasimme NOKKA:n kautta koht lauttasaaren eteläkärkeä, josta jatkoimme Kiikalaan asti. Siellä suoritimme kolme läpilaskua kiitotielle 10, joka oli todella lyhyt kiitotie, jonka molemmissa päissä oli metsää. Keskellä oli myös mukava pomppu, josta kone lähti ilmaan jos oli hiemankin liikaa nopeutta... Rumia laskuja tein vielä Kiikalassa, on tuo KAT senverran erilainen käsitellä verrattuna Cessnaan.

Lähdimme paluumatkalle kohti Malmia suunistaen ensin Lohjalle, sieltä Kirkkonummelle ja aikanaan Lauttasaaren eteläkärkeen. Nokan kautta liityimme oikealle perusosalle kiitotielle 09. Lasku oli muuten jo aika pehmeä! ;) Mukavaa puuhaa tuo matkalentäminen... =)

Tänään kävimme kaverini kanssa hupiajelulla Malmi- LahtiVesivehmaa-Tampere-Forssa-Kiikala-Malmi. Kyseinen lento oli lentokoulutuksenkin kannalta erinomainen; lensimme KAT:lla, joten koneen proseduurit tulivat mukavan tutuksi sivusta katsoessa! Myöskin lentosuunnistus harjoittui omalta osaltaan, vaikken itse toki suunnistanutkaan. Kiitoksia kuskille! :)

Huomenna Räyskälään matkalennolle. Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin. :)

Syöksykierre

Viimeksi käytiin harjoittelemassa alkavan syöksykierteen oikaisua. Itse lennosta on jo reilu viikko, mutten ole kerennyt kirjoittamaan kesälomareissusta johtuen.

Sää näytti hyvältä ja kaikin puolin sopivalta, jotta pääsisimme nousemaan 5000 jalkaan, josta syöksykierteen oikaisua on turvallista harjoitella. Opettaja oli tälläkertaa jättänyt plaanin ja meille oli luvattu joko D20- vaara-alue tai ns. boxi korkealle nousemista varten. Rullauslennonjohto kertoi, että olemme selvä 5000 jalkaan tai alle ja nousu boxissa, joten sinne siis. Kone oli tankattu täyteen, vaikka koneeseen oli pyydetty vain hieman menovettä joten tämä hidasti nousua aika reilusti. Lentoonlähdön jälkeen suunistimme kohti Porvoota ja onneksi opettaja tiesi missä kyseinen boxi sijaitsee. :-) Nousu 5000 jalkaan (1,5 km) kesti n. 20 minuuttia. Aluksi opettaja näytti, mistä tunnistaa alkavan syöksykierteen ja kuinka se oikaistaan. Homma muistuttaa kovasti kaartosakkauksen oikaisua. Opettaja ohjasti koneen pari kertaa alkavaan syöksykierteeseen ja minun piti oikaista kone. Lopuksi teimme pari harjoitusta siten, että opettaja ei kertonut kumpaan suuntaan aikoo kierteen tehdä ja homma tuli yllätyksenä.

Harjoitusten jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko nähdä pari loppuun asti ajettua syöksykierrettä. Tämähän passasi! Ensiksi tehtiin oikealle, joka ei hirveän pahaan kierteeseen lähtenyt ja kone oikaisi itsensä automaattisesti (ks. video alempana!). Vasemmalle tehdessä kone lähti kunnon kierteeseen, olihan se mielenkiintoinen fiilis katsoa kun kone pyörii nokka suoraan alaspäin. Harmi ettei tästä toisesta kierteestä tullut otettua videota.

Paluu Malmille sujui mukavasti. Alas 5000 jalasta tultiin melkoista vauhtia sivuluisulla, ei siinä montaa minuuttia mennyt. :D Laskuun 18:lle, kone parkkiin ja kirjojen täyttö. Todella mielenkiintoinen lento!

Trafin kokeista tulokset!

Eilen tuli kauan odotettu kirje, jonka ylänurkassa oli vihreällä tekstillä "Trafi". Kiireellä kuori auki ja lukemaan. Silmään nappasi heti yksi hylätty, joka oli Lentokoneen yleistuntemus. Kaikki muut olivatkin menneet aika mukavasti läpi. Parhaat tulokset tulivat radiosta (93%) ja lennonteoriasta (90%). Yhdestä hylsystä huolimatta olen helpottunut, luulin niitä tulevan enemmänkin. :)

Valmisteltu pakkolasku

Tiistaina käytiin tekemässä valmisteltuja pakkolaskuja Mäntsälässä. Aamulla sää näytti aikalailla tukkoiselta, mutta Malmille asti päästyäni sää oli jo ihan passeli lentämiseen. Nostin COX:n jälleen kerran ilmaan kiitotieltä 18 ja suunnistin kohti DEGER:iä. Landbon kylän jälkeen lähdimme lentämään kohti Sipoota ja sieltä seurasimme Helsingin VOR- majakan radiaalia 035 ja päädyimme aika hyvin Mäntsälän kentän kohdalle. Ensiksi opettaja näytti kuinka toimitaan, jos esimerkiksi huomataan että keli on niin tukossa ettei pääse eteen eikä taakse, tai polttoainelaskelmat ovat menneet pahasti pieleen ja toiminta-aikaa on enää 10-15 min. Lensimme ensiksi kentän ohi noin 500 jalassa laskukierroksessa, jonka jälkeen teimme täysillä laipoilla matalalähestymisen. Kone annetaan tippua parin metrin korkeuteen, josta lisätään täysi teho, mutta ei anneta koneen nousta, jonka takia nokkaa työnnetään reippaasti. Tästä asennosta näkyy hyvin laskupaikan kunto ja voidaan todeta, mennäänkö vai ei. Tein perässä muutaman kerran, jonka jälkeen lähdimme takaisin DEGER:iä. Ennen Pornaista opettaja kertoi harjoitusmielessä sään menneen "yllättäen" tukkoon eikä takaisinpäinkään pääse. Valitsin sopivan pellonpätkän ja tarkastin sen 500 jalasta käsin. Ensimmäiselle paikalle ei voinut laskeutua voimalinjojen takia, ja sama homma toisen paikan kanssa. Kolmas kerta toden sanoi, ilmasta katsottuna paikka näytti ihan hyvältä. Ei voimalinjoja tms. Koska kyseessä oli harjoitus, enne tietenkään voineet laskeutua muutaman metrin korkeuteen tarkastelemaan pintaa tarkemmin, vaan nostimme koneen ja lensimme kohti Malmia.

Lennonjohtaja antoi ohjeet liittyä perusosalle kiitotie 18. Samaan aikaan kanssamme tuli myös Rajavartiolaitoksen Dornier, jonka takia jouduimme tekemään yhden laajan ympyrän oikealle. Loppulähestymisen aikana, juuri loppuvetoa aloittaessani tuli jokin nostava ilmavirtaus ja kone kohosi aika reilusti. Nopeuttakin oli reilusti, joten en lisännyt tehoa vaan kiristin vetoa jotta nopeus laskisi ja pääsisimme maahan. Itse kosketus oli ihan hyvä, ja pääsimme vapauttamaan kiitotien sieltä, mistä kuuluukin.

Heinäkuussa on tiedossa syöksykierrelento, sen jälkeen alkaakin matkalennot! Kotimaan kohteiden lisäksi tarkoitus olisi käydä ainakin Viron Kuressaaressa katsomassa elämän menoa. ;)

Päällikkölento laskukierrokseen

Eilen, torstaina, tuli aika käydä heittämässä toinen yksinlento. Kello 11 tapasin opettajan ja kävin tarkastelemassa koneen, kaikki kunnossa, joten ei muuta kun koneeseen. Moottori lähti mukavasti käyntiin, ja rullasin odotuspaikalle kiitotielle 36, joka oli käytössä. Kyseiselle kiitotielle en ole lentänytkään kierrosta ennen, joten kävimme sen kerholla opettajan kanssa pikaisesti läpi.
Koekäytön tein kuopiolaisen OH-KLE:n perässä, joka kerkesi kuitenkin lähteä reilusti minua ennen. Odottelin hetkenaikaa laskevaa liikennettä, jonka jälkeen tuli oma vuoroni ponnistaa taivaalle. Tein ensiksi kolme läpilaskua normaalilla 20* laippa-asetuksella. Näiden jälkeen tein yhdet sekä kymppilaipoilla sekä kolmellakympillä, mukavan pehmeästi tuli maahan. Viimeisen laskun ajattelin kuitenkin tehdä sileänä, eli ilman laskusiivekkeitä. Nopeus pääsi aika reiluksi loppuosalla ja kolmen komean pompun jälkeen kone lopulta pysähtyi. Ensikerralla paremmin! Vapauttelin kiitotien, rullailin asematasolle ja sammutin koneen. Opettaja käveli avuksi ja työnsimme koneen parkkiin.

Nyt on päällikkönä lennetty reilu tunti ja 12 laskeutumista. Seuraavalla yksinlennolla sitten olisi tarkoitus suunistaa vähän kauemmaksi! :)

Trafin teoriakokeet

Eilen tuli käytyä Trafin teoriakokeet tekemässä. Homma alkoi kello 8.45 ilmoittautumalla Trafin toimipisteessä Itä-Pasilassa. Samaan tilaisuuteen oli tulossa omalta kurssiltani kaksi muutakin henkilöä. Yhdeksän jälkeen meidät haettiin aulasta ja ohjattiin audotorioon, josta sai hakea henkkareita ja teoriatodistusta vastaan ensimmäisen kokeen, ilmailulain testin. Siitä homma jatkui yleistuntemuksella ja järjestyksessä kaikki aineet tuli tehtyä. Aikaa olisi ollut 6h 45 min, ja taukoja sai pitää niin paljon kun huvittaa. Itse paahdin menemään kaikki putkeen kahdessa ja puolessa tunnissa. Taisin olla ensimmäinen poistunut.
Ei nuo Trafin teoriakokeet olleetkaan niin pahat, kuin ajattelin. Osa aiheista oli kuitenkin päässyt hieman unohtumaan lukemisesta huolimatta, joten saapi nähdä miten käy... Perjantaina pitäisi tulosten tulla. :)

KAT- tyypit ja epätavalliset lentotilat

Kävin tänään ottamassa tyypit OH-KAT:iin, jolla olisi tarkoitus lentää ainakin jonkin verran tulevia lentoja. Alunperin meillä oli kahden  ja puolen tunnin varaus, mutta ennen lentoa tuli puhelu jossa kerrottiin että tunnit olisivat tulossa täyteen 45 minuutin kuluttua. Ennen lentoa kuitenkin opettaja tarkasteli lokikirjaa, ja huomasi että koneella voisi kuitenkin lentää hieman enemmän.
Siirryimme koneelle ja harjoittelimme ulkopuolisen tarkastuksen tekemistä opettajan kanssa. Kone oli OK, joten kiipesimme koneeseen. Listan mukaan suoritimme käynnistyksen, olihan se aikalaille erilainen kuin COX bensapumppuineen ja sähköisten ryyppypumppujensa kanssa. Saimme selvityksen rullata odotuspaikalle 18, joten eikun sinne! Koekäyttö ja tarkastuksen ennen lentoonlähtöä olivat aikalailla samanlaiset kuin Cessnalla.
Lentoonlähdön aikana kuitenkin kone kampesi todella paljon vasemmalle verrattuna COX:iin, oikeaa jalkaa sai antaa reilusti. Ilmaan pääsemisen jälkeen pääsinkin myös ottamaan ensimmäiset tyypit sauvasta, joka osoittautuikin aika oivaksi ohjausvälineeksi verrattuna rattiin.

Nousimme 700 jalkaan ja jatkoimme matkaa kohti DEGER:iä. Ilmoittautumispaikka tulikin aikalailla nopeasti, KAT oli melkoisen nopea laite Cessnaan verrattuna. DEGER:n ulkopuolella teimme erinäisiä harjoituksia, mm. kaartoja ja vaaputusta. Eipä niissä sen kummempaa, joten siirryimme lennon pääteemaan, epätavallisiin lentotiloihin. Harjoittelimme oikaisua suuresta kohtauskulmasta ja laskevasta nopeudesta sekä kiihtyvästä nopeudesta ja pienestä kohtauskulmasta. Aika loogisiahan ne oli, joten teimme kierukan oikaisuharjoituksen, ei siinäkään mittän kummempia. Tämän jälkeen opettaja pyysikin laittamaan silmät kiinni ja käänsi koneen johonkin erikoiseen asentoon ja pyysi oikaisemaan. Tätä harjoitusta teimme muutaman kerran, sitten aloimmekin palailemaan DEGER:iä kohti. Tulimme alaspäin sivuluisua käyttäen, tuli ainakin huomattua että Eclipsessä on melkoisen tehokkaat siivekkeet, joten sauvaa sai antaa melkoisen vähän vaikka jalka oli pohjassa.

DEGER:n jälkeen siirryimmekin perusosalle kiitotielle 18. Tarkoituksena oli ajaa muutama läpäri. KAT on sen verran liukas laite, että oma ajatus tahtoi jäädä lähestymisessä aikalailla koneesta jälkeen. Lasku oli melkoinen taidonnäyte, terassilla ja kahvilassa oli varmasti hauskaa! :) Seuraavat pari lähestymistä ja laskua menivätkin jo paremmin. Kolmas lähestyminen päättyi ylösvetoon, sillä edellä oleva Cessna ei kerennyt pois kiitotieltä. Viimeinen lasku oli jopa ensimmäistä pahempi, no pistetään sivutuulen piikkiin! Rullailimme koneen hallin eteen, josta se menikin suoraan huoltoon (ei sentään laskujeni takia!). Oli taas kuuma päivä, ei ainakaan kylmä päässyt yllättämään...
Ensi viikon torstaina olisi tarkoitus käydä heittämässä COX:lla toinen yksinlento, jonka jälkeen Cessnalennot ovatkin hetkeksi ohi.

Tiivistelmä KAT:sta: mukava kone jatkolentokoulutukseen, jolla on varmasti kiva lentää matkalentoja. Käsittely on kuitenkin huomattavasti Cessnaa vaikeampi, joten oma mielipiteeni on että COX:lla kannattaa aloittaa ja jos mieli tekee, niin siirtyä toisiin koneisiin. Kerholla on myöskin muita, isompia Cessnoja joita en ole kokeillut - varmasti hyviä ja mukavia matkakoneita nekin!

Alkukesän lentoja (jyrkät kaarrot, välitarkkari ja yksinlento!)

Kesäloma on lähtenyt mukavasti lentojen merkeissä käyntiin! Omaa laiskuuttani en ole kerennyt kirjoittaa, joten luvassa on taas iso pläjäys tekstiä!

Viime viikon perjantaina käytiin lentämässä jo hieman jatkolentokoulutuksen harjoitteita, nimittäin jyrkkiä kaartoja. Nousu tapahtui vaihteeksi kiitotieltä 27, jonne rullaaminen on aina mukavaa vaihtelua. DEGER:iin löytäminen oli taas hieman hakusessa, koska viime lennosta harjoitusalueelle on kulunut hetken aikaa. Jalostamon tasalta noustiin 2300 jalkaan, ja aloitettiin 45* asteen kaarroilla. Opettaja teki ensin ja minä perässä. Aluksi korkeus pääsi putoamaan aika paljon, mutta kyllä se siitä alkoi onnistumaan. Kuudenkymmenen asteen kaarroissa alkoikin korkeus putoamaan aikalailla enemmän, vedon tarvetta oli todella vaikea hahmottaa. Itselläni on aikamoinen taipumus pahaan oloon pyörivässä liikkeessä, joten aika hel*etin paha olohan siinä tuli. Päätettiin kuitenkin tehdä vielä jyrkät liukukaarrot pois alta. Syöksy 45 asteen kaarrolla kohti pientä saarta oli viimeinen tikki pahan olon suhteen, oli pakko lähteä nopeasti kohti Malmia. Matkalla kuitenkin olo helpottui ja pääsi nauttimaan lentämisestä parhaimmillaan hyvässä säässä! :-)
Lasku kiitotielle 27 ja pulkka parkkiin.

Sunnuntaina oli vuorossa välitarkastuslento. Tapasin välitarkkarin opettajan kerholla noin tuntia ennen, sillä teimme briiffit ja katsoimme NOTAMit. Tämän jälkeen menimmekin odottamaan konetta edelliseltä lennolta. Mikäs siinä COX:n paikalla aurinkoa ottaessa!
Kone saapui noin 20 min ennen varauksemme alkua. Suoritin ulkopuolisen tarkastuksen ja totesimme, ettei ole tarpeen tilata menovettä lisää. Ukot koneeseen ja menoksi. Alunperin odotimem kiitotietä 36 lentoonlähtöön, mutta viime hetkellä rullaus antoikin selvityksen rullata odotuspaikalle 18. Tämähän sopi, sillä en itse ole lentänyt kierrosta kolmekutoselle. Rullauksen aikana sain hieman huomautusta rullausnopeudesta. Odotuspaikalla saimmekin odotella kymmenisen minuuttia, sillä torni ei ollut ilmeisesti kuullut huutoamme vaikka kuittasi "odota vähän". Noh, näin tälläkertaa. Ainakin tiimaa tuli. :)
Nostin koneen ilmaan, ja nousin 400 jalkaan, josta kaarto kohti DEGER:iä. Lähialueen ulkopuolella teimme 30* kaarrot molempiin suuntiin, yhden sakkauksen ja oikaisun varoituksesta sekä hieman hidaslentoa. Tämä osuus ei siis ollut kovin haastava. Palasimme tästä kierrokseen, ja teimme muutamia läpäreitä. Ensimmäinen tehtiin 20* laipoilla ja loput 30*, sillä niissä oli hieman hakemista. Yksi lasku täysillä laipoilla jysähti suoraan kolmelle telineelle jne. :D Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, sillä mitään kummempia mokia ei sattunut. Rullauksen aikana opettaja kertoi, että voin hyvin lähteä yksinlennolle ja kehui "mallikelpoiseksi suoritukseksi". Kerholla täyttelimme kirjat, suoritimme jälkibriefauksen ja tämän jälkeen epämieluisin hetki, eli lompakon kaivaminen! :-)

Tiistaina, 16- vuotis syntymäpäivänä koittikin luultavasti hienoin hetki koulutuksen aikana, nimittäin ensimmäinen yksinlento! Keli oli hieman tuulinen (110/12), joten kiitotie 09 oli käytössä. En ollut lentänyt aijemmin kierrosta ko. baanalle joten kävimme opettajan kanssa maamerkit läpi, hieman kyllä jännitti. Puoli kahden aikaan lähdimme opettajan kanssa koneelle. Tilasimme täydet tankilliset poltsikkaa, jotta kone olisi mahd. samanlainen ohjata kuin opettajan kanssa. Ulkopuolisen tarkastuksen jälkeen kiipesin koneeseen sisälle ja mielenkiintoinen fiilishän siinä tuli kun oikea paikka olikin tyhjänä. Laitoin moottorin käyntiin ja otin lennonjohdolta selvityksen rullata odotuspaikalle kiitotie 09. Siinä olikin kolmisen konetta jonossa, joten perään vaan. Suoritin koekäytön, kaikki oli kunnossa! Kerhon toinen kone, OH-CTL lähti ilmaan ja minä olisin seuraavana.
"OOX, wind 110 degrees, 12 knots. Runway 09, cleared for takeoff to right hand traffic circuit"
Lentoonlähtöluvat tuli, ja aloin kiihdyttelemään. Tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno, kun huomasi olevansa ilmassa! :-) Ilma oli kuitenkin todella lämmin, joka heikensi selvästi koneen suoritusarvoja. Olin juuri ennen Jakomäen asuinaluetta kerennyt 400 jalkaan, josta sopi aloittaa kaarto. Ensimmäinen kierros oli laskukierroskuvioon totuttelemista. Taisin ekalla kerralaa pamauttaa menemään suoraan Malmin hautausmaan yli, pahoitteluni asiakkaille! Lähestyminen jäi aika korkeaksi, sillä loppuosa oli huomattavasti lyhyempi kuin kiitotielle 18. Kaikki muutkin kierrokset menivät samalla tavalla, ja loppulaskuun sain korkeuden sopivaksi ja osuinkin suoraan kosketuskohtamerkinnöille. Rullasin koneen parkkiin, jossa olikin opettaja ja kenttäpäivystäjä (henkilökohtaista valokuvaajaa unohtamatta!) odottelemassa. Koneesta ulos tullessa oli hymy aika herkässä! Kone työnnettiin parkkiin ja lähdettiin täyttelemään kirjat. Valitettavasti perinteistä kastetta suikulähteessä ei tullut, sillä opettaja oli kuullut, että ko. altaaseen oli juuri aijemmin heitetty vaikka mitä homeenpoistoaineita, joten ehkäpä ihan hyvä. :D 30 minuuttia on nyt sitten toimittu ilma-aluksen päällikkönä. Vielä olisi yksi päällikkölento laskukierrokseen ja loput alueelle.

Perjantaiksi olen varannut OH-KAT:n tyyppilentoja varten. Saapahan vähän nopeamman pulkan alle!
Lisäsin muuten hieman kuvia pyörimään sivun oikeaan reunaan, gallerian saa auki napsauttamalla kuvaa!

Kierroksen kertausta

Sunnuntaina käytiin taasen minimisäässä kierroksessa, taisi olla suurinpirtein broken 900ft, ellen väärin muista. Ulkopuolisesta tarkastuksesta ei jäänyt mitään erikoisempaa kerrottavaa jälkipolville, joten eiköhän mennä itse lentoon: lentoonlähtö tapahtui taas kerran kiitotieltä 18, vasempaan kierrokseen. Lentoonlähdön suoritin lyhyen kiitotien tekniikalla. Ensiksi tehtiin normaali läpilasku 20* laipoilla, eipä siinä mitään kummempaa ollut, hyvin sujui. Seuraava lasku tehtiin sileänä ilman laippoja, nopeus pääsi kiihtymään melkoisen kovaksi loppuosalla mutta kyllä se siitä alas tuli. Kolmannelle laskulle jo varmaan hieman naurettiin tornissa, kun tein komean kolmipistelaskun 30* laipoilla. :D
Liikennettäkin piisasi, edessä paineli jatkuvasti OH-CKY ja takana tuli OH-PGA, joka on huomattavasti Cessnoja nopeampi. Tästä johtuen jouduttiinkin tekemään vasen ympyrä kentän päältä, jotta PGA pääsee ohittamaan. Aika mielenkiintoinen rundi oli! Tehtiin siinä vielä parit ylösvedot ja tultiin laskuun lyhyen baanan tekniikalla. Unohdin ottaa kosketuksen jälkeen laipat ylös, mutta hyvin se silti pysähtyi.
Tästä lennosta ei kummempaa kirjoitettavaa ole. Yksinlennon päivämäärä varmistui, 7. kesäkuuta olettaen, että välitarkkari menee läpi! 7.6 sattuu myös olemaan 16- vuotis syntymäpäiväni, joten aikaisemmin ei saisi edes mennä. ;)

Viimmeisiä viedään

...nimittäin laskukierroslentojen osalta! Viime sunnuntaina käytiin tekemässä maaliinlaskuja, eli toisinsanoen normaalin laskukierroksen mukaisesti lennetään nousten 1000 jalkaan ja kun ollaan valmiita, otetaan moottoritehot pois ja yritetään osua tarkasti kiitotielle tiettyyn kohtaan. Torni antoi meidän mukavasti nousta jatkuvasti 1000 jalkaan, tosin kellokin oli vasta 10 ja muuta liikennettä ei ollut yhtä Salpauslennon lähtevää Cessnaa lukuunottamatta. Maaliinlaskut menivät mukavasti, pari meni hieman yli, yksi tipahti hieman ennen tavoitekohtaa ja yksi tuli juuri tähtäyskohdalle. Tehtiinpä parin kierroksen loppu tarkoituksella korkealta ja harjoiteltiin sivuluisulla tulemista. Kokonaisuudessaan varsin mukavia ja opettavaisia nuo maaliinlaskut, joskus pitänee mennä harjoittelemaan vielä hieman vähemmän tuulisissa olosuhteissa.

Tänään, torstaina, käytiin mahdollisesti viimeisen kerran kierroksessa ennen yksinlentoa. Päivän aiheena olivat pakkotilanteet, eli toisinsanoen keskeytetty lentoonlähtö, moottorihäiriö lentoonlähdön jälkeen sekä ylösveto. Ensimmäisen nousun yhteydessä teimme keskeytetyn lentoonlähdön, eli teho täysille kuten normaalissa lentoonlähdössä. Noin 40 solmun nopeudessa opettaja kertoi, että kiitotielle oli juuri käpötellyt hirvi ja täten joudutaan keskeyttämään. Kaasu kiinni, jarrutus sekä veto sauvasta, jotta saadaan kuormaa päätelineille joissa jarrut sijaitsevat. Kyllähän se nätisti pysähtyi!
"Toisella yrityksellä"  päästiin ilmaan asti, ja "yllättäen" noin 450 ft korkeudesta pamahti moottori, ainakin leikisti. :) Etulämpö päälle ja  voimakas työntö sauvasta, jotta saadaan 60 solmua säilymään. Melkein välittömästi kuitenkin laitoimme tehot takaisin, ettei kuitenkaan oikeasti metsään mentäisi. Jos kyseessä olisi ollut oikea moottorihäiriö, olisi polttoainehana ja seos suljettu tulipalovaaran ehkäisemiseksi ja tämän jälkeen pamautettu kone mielellään täysillä laipoilla metsään.
Teimme vielä toisen tälläisen harjoituksen, sitten tehtiinkin läpilasku ilman laippoja. Hyvinhän se sujui, ainakin omasta mielestäni! Kierroksen jälkeen päätimme tehdä vielä matalalähestymisen, eli toisinsanoen simuloidun ylösvetotilanteen. Annoin koneen tulla noin metrin korkeuteen, josta täysi teho, laipat kymppiin ja etulämpö kiinni ja 55 solmulla ylöspäin. Viimeinen lasku tehtiin lyhyen kiitotien menetelmällä, eli 30* laippoja, 55 solmun nopeus ja kosketuksen jälkeen kova jarrutus, vetoa sauvasta ja kunhan kaikki telineet ovat maassa niin laipat ylös jotta ei kerry ylimääräistä nostetta siipiin vaan saadaan paras jarrutusteho.
Tässäpä viime lennot. Sovittiin myös välitarkastuslento sunnuntaille 5.6. Tämän jälkeen onkin sitten lupa aloittaa yksinlennot. Käsikirjakuulustelunkin sain tehtyä, ja opettaja hyväksyi sen tänään. :)

Lyhyen kiitotien operaatioita ja moottorilaskuja

yMaanantaina käytiin rälläilemässä taas hiukan. Ennen lentoa kävin kokeilemassa Malmin uutta Hello Cafea, joka on avattu entisen Hopealinnun tilalle. Lentoon oli tunnin verran aikaa, joten päätinpä maistaa lattea, jolla muuten oli aika suolainen hinta, 3,80e. Myyjällä oli hieman ongelmia kahvikoneen kanssa, laitteesta tuli vuorotellen kuumaa maitoa ja täyden lasillisen kuumaa maitoa. No, eipä minulla ollut kiire mihinkään. 20 min odottelun jälkeen sain lopulta latteni. Pistetään sen piikkiin, että myyjä oli vasta aloittanut samana päivän ko. paikassa ja asiakaspalvelu oli kohdallaan, eli kaikki kunnossa Malmin kahvilassa! Join latteni suhteellisen nopeasti ja painuin kerholle. Opettaja tuli edelliseltä lennolta ja kerkesin käydä tekemässä ulkopuolisen tarkastuksen silläaikaa kun edellisen oppilas teki paperihommia. Öljytankin korkki oli taas hieman jumissa, joten se jäi viimeiseksi ja onneksi opettajalla olikin ässä hihassa ja korkki väännettiin ohjainlukolla auki!

Lentoonlähtö hoidettiin jälleen kiitotieltä 18, ja itseasiassa tälläkertaa opettaja hoiti homman, koska esitteli lyhen kiitotien nousun. Otin ohjaimet n. 350 jalan korkeudesta ja käänsin koneen vasemmalle sivutuuliosalle. Ensimmäinen lasku tehtiin normaaleilla 20* laippoilla ja sitä seuraava 30* asteella. Tämän jälkeen opettaja näyttikin moottorilaskun, jossa loppuvetoa ei tehdä vaan koneen annetaan vajota 300-500 jalkaa minuutissa kunnes asfaltti ottaa vastaan. Aika reilusti kone kyllä tärähtää, ei kannata välttämättä jokaista laskua tällä tekniikalla tehdä... :D Näitä tein muutaman vielä itse ja loppulaskuun tultaessa opettaja taas ohjasi, koska näytti lyhen kiitotien laskeutumisen. Kone kyllä todellakin pysähtyy 100m aikana, jos vaan onnistuu osumaan kiitotien alkuun!

Meni 10h tiimaraja rikki, muutaman viikon päästä luultavasti välitarkastuslento ja ensimmäinen yksinlento.
Huomenna on taas tarkoitus lennellä, maaliinlaskuja. Malmilla kuitenkin on Kevätpörinät- tapahtuma, joka sisältää maaliinlaskukilpailun juuri oman lentoni aikaan. Saattaisi tulla hieman heikot pisteet, kun ekaa kertaa olemme menossa. :-) Kierrokseen ei välttämättä tosiaan mahdu, mutta varasuunnitelmana on lento Hyvinkäälle tekemään maaliinlaskuja. Olisi todella mukavaa vaihtelua! Sen näkeepi huomenna, mitä ohjelmassa on!

Laskukierrosta ja fysiologiaa

Unohdin viime postaukseen kirjoittaa fysiologian tunneista, jotka siis pidettiin Malmin SIL- luokassa viikko sitten sunnuntaina. Opettaja oli iäkäs ilmailulääkäri. Käsittelimme ensimmäiset puoli tuntia ilmailulääketieteen historiaa ja sen jälkeen siirryimme käsittelemään ilmakehää ja kaasulakeja. Hyvin tutuksi tulivat mm. hapen osapaine sekä hapenpuutteen vaikutukset. Kuulimme hyviä tarinoita vuosien varrelta, selväksi tuli ainakin, ettei sukeltamisen jälkeen kannata lentää. Hapen jälkeen siirryimme käsittelemään näköaistia, jossa viivyimmekin kauan. Opettaja kertoi stereonäöstä, ääreisnäöstä ja silmän toiminnasta yö- ja päiväolosuhteissa. Silmän jälkeen aloimme käsitellä tasapainoelimiä ja korvaa yleisesti; saimme tietoa kaarikäytävistä ja kuulokivielimestä. Kaikki informaatio kuitenkin tuli hyvin nopeasti, sillä meillä oli vain kolme tuntia käytettävissä joten osa saattoi ehkäpä mennä hieman  ohi korvien... :)

Fysiologian koe järjestettiin tänää Otaniemessä. En kerennyt lukea kunnolla ko. kokeeseen joten termit ja muut vastaavat tiedot olivat vähän hakusessa. Kerkesin jo pelätä kurssin ensimmäistä hylsyä, mutta 75% napsahti kuitenkin, sama luku sattuu olemaan myös läpipääsemisen raja. :D
Nyt onkin teoriat suoritettu, enään Trafin tentit on jäljellä ensikuussa. :)

Torstaina käytiin harrastamassa sitä hienompaa osuutta, eli itse lentämistä. Kävimme taas laskukierroksessa, joka olikin todella täysi. Patrian ja Salpauslennon koneet päristelivät kierroksessa myöskin, ja olipa sekaan eksynyt myös yksi ultrakevyt. Kova ruuhka aiheuttikin mielenkiintoisia tilanteita. Milloin piti pitkittää kierrosta ja milloin taas lyhentää... :)

Lähdin kentälle suoraan koulusta ja keittelin kahvit kerholla ennen lentoa. COX oli käynyt aamulla Maarianhaminassa, josta se palasikin juuri sopivasti. Rullasin koneen kiitotien odotuspaikalle ja suoritin normaalin koekäytön ja lentoonlähtöbriefingin. Lentoonlähtö sujui normaalisti, ja teimme ensiksi normaalin laskun 20 asteen laippoja käyttäen, lasku osui varsin nätisti. Tästä lähdimme uuteen kierrokseen, taisimme seuraavaksi tulla sileänä laskuun (ilman laippoja). Ilman laippoja lähestyttäessä tulee Cessnalla säilyttää n. 5 solmua kovempaa nopeutta normaaliin verrattuna. Lasku sujui ehkä jopa paremmin näin!
Teimme muutaman laskun vielä sileänä ja 10 asteen laipoilla.
Toiseksi viimeisen kierroksen jälkeen ajattelimme tehdä ylösvetoharjoituksen eli matalalähestymisen. 
Noin 350 jalan korkeudesta kuitenkin tuli käsky: "Oscar-Oscar-Xray, go around". Pääsimme siis tositilanteessa tekemään ylösvedon, harjoitusta ei tarvittu. Syynä oli ilmeisesti kiitotiellä oleva ultra.
Viimeinen lasku tehtiin sileänä ja se sujuikin suhtkoht nätisti. Siinä olikin päivän lento, kone parkkiin ja kotiin pääsiäisloman viettoon!

Moottorihäiriöitä

Lauantaina oli tarkotus käydä taas kierroksessa, mutta torni meni kiini jo viideltä joten lähdimme tekemään moottorihäiriöharjoituksia harjoitusalueelle. Tällä kertaa emme tehneet plaania, sillä torni oli koko lennon ajan kiinni. Nousu tapahtui kiitotieltä 18, ja heti perään pinnisti OH-KAT ja jokin Hyvinkääläinen Cessna, rekisteri ei jäänyt mieleen... OH-KAT ja Cessna painelivat puljassa Hyvinkäälle, ja DEGER:n jälkeen päästimme heidät ohi ja aloimme harjoitella. Opettaja otti tehot pois, ja minun tuli tehdä toimenpiteet. Imuilman lämmitys päälle - nopeus korkeudeksi - trimmataan - tiiraillaan pakkolaskupaikkaa ja tarkastetaan erinäiset napit ja vipstaakit ja yritetään moottorin käynnistystä. Jollei käynisty, maydayt jaksolle. Juuri ennen kosketusta seos laihalle ja polttoainehana kiinni sekä magnetot kiinni. Siinäpä moottorihäiriötoimenpiteet lyhkäisyydessään! Suosittelen tarkastamaan kuitenkin ne koneen käsikirjasta itse, en vastaa näiden proseduurejen oikeudenmukaisuudesta, jotain saattaa aina unohtua! ;-)

Palasimme törkeässä vastavalossa laskuun kiitotielle 18. Eteenpäin oli todella vaikea nähdä, onneksi opettajalla oli homma hanskassa. Lasku pompautti aika hienosti, hieman liikaa nopeutta taisi olla, ensikerralla paremmin!

Tuli myös otettua kuva tähän mennessä kertyneistä materiaaleista... Jotkut tavarat ovat kurssilta saatuja, mutta suurin osa kuitenkin "self-sponsored"... Omat headsetit ovat todella hyvät, elektroninen äänenvaimennin vaimentaa todella kivasti! Air pilot's manual- sarja on myös todella hyvää tukimateriaalia jos vain Lontoon kieli taipuu.

Kuvan saa klikkaamalla suremmaksi.

Laskukierrosta

Tänään oli taas aika käydä laskukierroksessa. COX oli juuri tullut edelliseltä lennolta, mutta suoritin silti täyden ulkopuolisen tarkastuksen. Otin yhteyden jälleen Malmin rullauslennonjohtoon joka anteli selvitystä odotuspaikalle B kiitotie 18. Tulipa vaihdettua radiokieleksi englanti.

Osa lähestymisistä jäi hieman korkeaksi ja loppuveto vajaaksi, mutta kun opettaja avusti kerran ja näytti, paljonko kannattaa vetää niin homma lähti sujumaan toivotulla tavalla. Kierroksen toimintamenetelmätkin alkavat sujua. Tästä lennosta ei kummempaa kirjoiteltavaa ole, viikonloppuna luultavasti uudelleen!
Tiimaakin on kerennyt kerääntyä jo 7h ja risat. :)

Laskukierrosta & sakkailua

Viime sunnuntaina käytiin lentämässä pitkästä aikaa, tuulet eivät antaneet periksi mennä tekemään loppuja sakkauksia joten päädyimme laskukierrokseen. Suoritin ulkopuolisen tarkastuksen tuttuun tapaan, ja hyppäsimme koneeseen. Kiitotieksi vaihdettiin tässä vaiheessa 27, joka tarkoitti haastavaa lähestymistä ja lyhyttä kierrosta. Ennen 27:n kynnystä Kivikon kalliot, jotka aiheuttavat pyörteitä loppuosalla.

Rullasimme kiitotien 27 odotuspaikalle PIK:n OH-CAO:n perässä, ilmeisesti teoriakurssilta tuttu kaveri oli puikoissa. :-) Suoritimme koekäytön CAO:n kanssa vierekkäin, mutta pikkiläiset kerkesivät valmiiksi juuri ennen meitä joten odottelimme heidän nousuansa hetken verran. Nostin kuitenkin pian koneen ilmaan, ja Malmin junaradan kohdalta kaarsin sivutuuliosalle ja melkein heti taas myötätuuleen. Kiitotie 27:n kierros on tosiaan lyhyt, lepäämään ei pääse... Teimme 5 läpilaskua ja loppulaskun. Hommaa vaikutti puuskat, jotka olivat "parhaimmillaan" 19 kts. Rumia laskujahan siinä syntyi, mutta hyvää treeniä tuli!


Tänään keskiviikkona tuli aika käydä hoitamassa loput sakkaukset. Lähetin lentosuunitelman hyvissä ajoin kotoa ja saavuin Malmille tuntia aijemmin, ja tapasinkin erään kurssilaisen kerholla ja harjoittelimme yhdessä kakkaran käyttöä ja kotitehtävääkin tehtiin.
Opettajani tuli kerholle kuudelta. Kävin itsenäisesti tekemässä ulkopuolisen tarkastuksen, opettaja tuli hieman perässä koneelle. Siipien yläpinnoille oli kertnyt jäätä joten niitä rapsuttelimme yhdessä pois viitisen minuuttia.
Laitoimme kaikki matkatavarat (lähinnä takit) mustekalalla kiinni, jottei lentele niskaan sakkauksia tehdessä.

Olen harkinnut omien headsettejen ostamista, ja opettaja ystävällisesti antoi kokeilla omia luurejaan lennon ajan, jotta sain kokeilla hieman ennen ostopäätöstä. Hyväksi osoittautuivat, täytynee alkaa säästämään. ;)
Otin yhteyttä lennonjohtoon, rullasin odotuspaikalle kilo kiitotie 36, suoritin koekäytön ja nostin koneen ilmaan. Tästä suuntasimme oikealla kaarrolla DEGER:iin komeassa ilta-auringossa! Tätä se lentäminen parhaimmassa tapauksessa on. :-)

Emäsalon päällä pääsimme itse harjoitusten pariin. Kertasimme ensiksi hidaslennon, joka sujuikin omasta mielestäni mukavasti. Hidastin ensiksi 65 solmuun sileänä (ilman laippoja) josta myöhemmin 50 solmuun 20 asteen laippoja käyttäen.
Teimme yhden sakkauksen suorana ja sileänä, hieman vanhan kertausta. Tämän jälkeen opettaja näytti pari kaartosakkausta. COX ei tahdo lähteä kaartosakkaukseen oikealle, joten teimme kaikki vasemmalle. Oikealle yrittäessä lähinnä pyöri ympyrää. Kaartosakkaus olikin mielenkiintoinen lentotila, 10 asteen kallistuksessa ja täysin vedettynä kone lähtee sakkaamaan. Kone saattaa kallistua jopa yli 45 astetta, joten ensimmäinen reaktio toki olisi kääntää siivet suoraksi. Tämä ei ole kuitenkaan sallittua, vaan ensiksi teho+työntö, kun nopeus kasvaa niin siivet suroaksi ja oikaisu. Kaartosakkauksia teimme vielä muutaman ja pari kertaa laippojen kanssa.

Tämän jälkeen siirryimme osatehosakkauksiin, opettaja näytti eka muutaman kappaleen, mutta kone ei tahtonut millään sakata, vain kerran nokka putosi reilusti. Yritin tehdä perässä, mutta kone ei kertakaikkiaan sakannut kunnolla. :D

Pois lähtiessämme kertasimme sivuluisun, ja laskeuduimme 1300 jalkaan tätä tekniikkaa käyttäen. Annoimme aika-arviota DEGER:iin ja joku ultra ilmoitteli myös samaa kellonlyömää, mutta loppuenlopuksi tuli reilusti jäljessämme. Torni oli jo sulkeutunut, joten huudot huudeltiin Malmin liikenteelle. Liityin oikeaan myötätuuleen kiitotielle 36, jonka jälkeen laskuun. Lasku meni hiemn pitkäksi, mutta kohtuullisen pehmeä. Rullasin ja sammuttelin koneen, ja stämän jälkeen työnsimme sen parkkiin. Hieno lento!

Nyt pitänee poistua tekemään lentosuunistuksen kotitehtävää, joka on palautettava huomenna... :-) Lentosuunistuksen tenttikin on edessä huomenna. Oli muuten psykologiankin tentti eilen, vaikea oli, kysymykset aseteltu hämäävästi. 85% oikein, eli läpi meni kuitenkin.

Lentosuunistusta

Teoriatunneilla olemme jatkaneet suunistuksen parissa. Homma on melko itsenäistä, opettaja selittää ensin lyhyesti asian ja teemme laskelmia ja muita harjoituksia itsenäisesti. Kakkara on tullut tutuksi, kuten myös OFP:n tekeminen ja painolaskelmat.
Viime torstaina aloitimme puhumaan radiosuunistuksesta. Kyseisen aihealueen suurin osa asioista olikin tuttua joten tunnit kävivivät hieman tylsähköiksi. Puhuimme VDF:stä, NDB:stä sekä VOR:sta. Opettaja havainnollisti asioita radiosuunistussimulaattorilla, kerran kone karkasi näyttämän ulkopuolelle ja opettaja pääsi suunistamaan sen pelkillä mittareilla takaisin näytölle, olisi alkanut huolestuttamaan jos ei olisi onnistunut.

Sunnuntaina on luvassa 3h fysiologiaa ja 3h suunistusta. Tämä on viimeinen luentokerta jonka jälkeen on viikon tauko ja pari koetta, tämän jälkeen teoriat ovat pulkassa.

Sakkauksia

Tänään tuli käytyä lentämässä, vaikka tuulet olivatkin melkoisen kovat, puuskissa jopa 26 solmua.
Tapasin opettajan kerholla ennen neljää. Opettaja oli jättänyt plaanin jo valmiiksi, eli siirryimme suoraan COX:lle. Suoritin jo rutiininomaisen ulkopuolisen tarkastuksen, kaikki oli kunnossa. Edellinen käyttäjä oli tosin unohtanut (?) laittaa takarungon köyden kiinni, ja kova tuuli oli spinnannut konetta hieman oikealle, mutta se ei menoa haitannut, pyörät eivät nimittäin olleet jäätyneet kiinni.

Tämän jälkeen hyppäsimme koneeseen, käynnistin moottorin ja pyysin rullausohjeet Malmin rullauslennonjohdolta. Saimme ohjeet rullata odotuspaikalle kilo kiitotie 36, sekä jättää lähialueen DEGER:n kautta, 1000ft tai alle. Suoritin koekäytön ja rullasin kiitotielle. Tälläkertaa opettaja hoiti nousun todella kovista sivupuuskista johtuen, ja siinä samassa demosi sivutuulinousun.

"Your controls" komento tuli 400 jalan korkeudessa, josta otin ohjaimet ja tein oikean nousukaarron kohti DEGERiä nousten tuhanteen jalkaan. DEGER:n jälkeen nousin 1300 jalan ja aikanaan 2200 jalan korkeuteen. Kun olimme Emäsalon tasalla, n. 2200 jalan korkeudessa, opettaja näytti pari perussakkausta ja oikaisua. Tämän jälkeen tein niitä itse n. 5 kertaa, jonka jälkeen tuli väännettyä oikaisuja ilman moottoritehoja sekä laippojen kanssa. Ei se COX kauhan pahasti nyökkää nokkaa ainakaan tyhjäkäyntitehoilla sakkausta tehdessä. Osateho- ja kaartosakkauksia ei päästy harjoittelemaan vielä johtuen kuoppaisesta kelistä.

35 min pyörimisen ja sakkausten jälkeen palasimme Malmille, tehden vielä yhden hidaslentoharjoituksen odotellessa tornin sulkeutumista. 4 minuuttia ennen DEGER:iä huutelin aikeet Malmin liikenteelle. Ohjasin koneen DEGER:n kautta oikeaan myötätuuleen kiitotielle 36, josta aikanaan finaaliin saakka. Opettaja hoiti myös laskun näyttäen miten sivutuulilasku hoidetaan. En olisi välttämättä halunnut edes kokeilla laskua moisella kelillä. :)

Laskun jälkeen kone asematasolle ja kylmäksi. Menimme kerholel täyttämään kirjat, sekä katsoimme läpi plaanin lähettämisen jotta ensikerralla voin jättää sen etukäteen itse. Katsoimme vielä mitä papereita koneessa kuuluu olla mukana, ja sovimme pari seuraavaa aikaa.

Ihmisen suorituskykyä sekä lentosuunistusta

Viikko on tas vierähtänyt nopeasti. Tiistaina käsittelimme Ihmisen suorituskyky ja rajoitukset- aineesta psykologiapuolen. Opettajana oli ilmailupsykologi, vanha Finnairin lentäjä. Tutuksi tuli mm. SHELL- ajattelumalli, muistin toiminta, päätöksenteko ja stressi. Todella mielenkiintoista, olisi saanut olla psykologiaa lisää! Aineesta järjestetään vielä fysiologiaosuus myöhemmin.

Torstaina aloiteltiin lentosuunistus. Opettaja oli taas kerran uusi, mutta asiansa osaava. Ensimmäiset puoli tuntia meni siihen, kun opettaja kertoi mitä aineessa tullaan käsittelemään. Hommaan sisältyy normaalin kokeen lisäksi kotikoe, kotitehtävä ja jonakin sunnuntaina workshop tyyppinen plaanausharjoitus.
Ekat tunnit käsittelivätkin perusteoriaa; juteltiin iso- ja pikkuympyrästä, erannosta, eksymästä ja magnetismista. Mielenkiintoista, että kompassi pyrkii Suomessa tosipohjoiseen nähden itään, vaikka magneettinen pohjoisnapa on lännessä. Syynä tähän on rautamalmiesiintymä Siperiassa, yllättävän suuret vaikutukset moisella :).

Tämän päivän lentotunti peruuntui kovan tuulen takia (puuskissa jopa 26 kts!), mutta huomenna uusi yritys!

Tilanne helmikuun lopussa

Huh, onpas taas aikaa vierähtänyt viime kirjoitusesta! Syynä tähän ovat olleet kiireet koulussa ja toki PPL- kurssilla. Yritetään skarpata, taas... :)

Lentokoneen yleistuntemus on ollut ja mennyt. Kyseinen aine oli itselle varmasti vierain sillä rakenteisiin ei ole aijemmin tullut perehdyttyä. Opettaja oli Finnairin lentokerhosta, työskentelee Finnairilla mekaanikkona. Hän on rakentanut itse PIK-25 Varttimarkka- lentokoneen, josta saimmekin kuulla tunneilla melkoisesti. Yhteensä tunteja oli 20, hieman päälle. Tunneilla käsittelimme kaiken koneen rakenteista moottorin toimintaan sekä mittareihin.

Seuraavaksi oli vuorossa sääoppi, joka on tentitty jo sekin. Opettaja olikin jo radiotunneilta tuttu ja sattuu olemaan oma lennonopettajani myös. Opimme ilmakehän rakenteesta, inversiosta, tuulesta, sumusta ja muusta mukavasta. Kyseinen aine oli muutenkin mielenkiintoinen, luultavasti ensivuonna lukion maantiedossa törmää samoihin asioihin. Koe meni läpi tuloksella 83%. Kohtuullisen haastava olikin! :)

Myös yölentoteoriat kerettiin tenttimään tuossa välissä, 95%. Yllätyin tuloksesta, sillä materiaalit olivat epäselvät ja sekavat, puhuttiin todella paljon asian vierestä. Todistusta odotellessa!

Lennotkin ovat lähteneet mukavasti käyntiin, alkuun oli sään kanssa ongelmia. Säät kuitenkin kirkastuivat ja nyt on neljä lentoa lennetty.
Ensimmäinen lento oli tutustumislento, jolloin pääsi vähän tutustumaan millaista pienkoneessa on ja käynnistys- ja sammutustoimenpiteet tulivat tutuiksi. Lentoaikaa ei tullut kuin 25 min, mutta todella mukavaa oli!

Lento numero kakkosella tsekattiin ohjainten ensi- ja toissijaiset vaikutukset, jotka olivat ennestään tutut niin niihin ei aikaa kummemmin käytetty vaan mentiin suoraan kaartojen harjoitteluun. Niitä harjoiteltiin päälle tunti, ja kyllä se korkeus välillä tuppasi nousemaan ja laskemaan kaarron aikana, mutta loppuvaiheessa alkoi sujumaan aika hyvin. Tuli myös hoidettua nousu itse ja laskukin suurinpirtein itse tuli ohjattua. :)

Kolmannella lennolla harjoiteltiin korkeuden lisäämistä & vähentämistä. Parhaimmillaan päästiin 2500ft, sää oli todella nätti! Tehtiin nousuja ja laskuja erilaisilla tekniikoilla, Vx, Vy jne. Kyllä se OH-COX Vx:llä aika tiukasti nousee! ;)

Neljäs lento meni hidaslentoa harjoitellessa. Kyseiset harjoitukset olivatkin tähänmennessä haastavimmat, mutta kirjoitettavaa ei oikein löydy. Jalan kanssa saa olla tarkkana, sillä 42 solmun vauhdilla lentäessä liiallinen ja äkillinen jalan painaminen ei välttämättä ole eduksi, vaarana nimittäin syöksykierre. Myös sivuluisu tuli katsottua läpi.

Kaikenkaikkiaan tiimaa on 4h ja rapiat päälle. Nousut, laskut ja radiopuhelinliikenne alkavat sujua hyvin. Seuraava lento on varattu tämän viikon lauantaille, jolloin olisi tarkoitus päästä sakkauksia treenaamaan jos pilvikorkeus on riittävä. Jos sää ei anna periksi, alkaa laskukierroksen treenaaminen harjoitusalueella.

Lentotoiminnan koe+yölentoteoriat

Tänään järjestettiin Malmilla SIL:n luokassa yölentoteoriat halukkaille. Itse toki menin paikalle, sillä täytyyhän tuo kelppari joskus hoitaa. Päivä kesti yhdeksästä kolmeen sisältäen tunnin ruokatauon. Kävimme läpi valoja (jotka olivat jo lakitunneilta tutut), yölennoilla tarvittavaa varustusta sekä hieman ihmisen suorituskykyä yöllä.

Opettaja puhui mielestäni aika paljo asiaa, joka ei liittynyt yölentämiseen millään tavalla. Noh, tulipa niistäkin asioista kertausta... Kävimme myös Malmin briefingissä ja lennonjohtotornissa vierailulla, mielenkiintoista oli!
Joka tapauksessa, NF- teoriat on istuttu ja lennot sitten lasketaan mukaan PPL- koululennoiksi. Koe järjestetään 8.2.

Viime torstaina oli lentotoiminnan koe. Kokeessä kysyttiin mm. mitä papereita koneessa tulee olla sekä muusta varustuksesta, radion tarpeesta sekä häkämyrkytyksen tunnistamisesta (käsien vihertämisestähän se oli? ;) ). Kokeen jälkeen oli palautus ja kysymykset ja vastaukset käytiin läpi. Tässä olikin myös viimeiset tunnit opettajalta joka opetti määräykset, perusmittarilennon teorian sekä lentotoiminnan, eli päälle viidesosan! Kiitokset Antille, loistavaa opetusta. :)

Tuli myös loppukurssin lukujärjestys. Nyt alkaa kova putki ilma-aluksen yleistuntemusta, joka on suoritettukin jo helmikuun alussa. Teoriatodistukset jaetaan aikaisintaan 7.4. :)

Kirjoittelua tauon jälkeen

Nyt on ollut yli kuukauden tauko blogikirjoituksiia johtuen kiireestä. Olipa tuossa välissä usean viikon joululomakin, eli hirveästi ei ole jäänyt kirjoittamatta.

Viime kirjoituken jälkeen on tentitty seuraavat aineet: Ilmailun säädökset (93%), lennonteoria (85%), perusmittarilennon teoria (100%) ja suoritusarvot & lennonsuunnittelu (90%). Näistä aineista ehdoton suosikkini oli perusmittarilennon teoria, jota oli harmillisen vähän... No, täytynee hankkiutua IR kurssille aikanaan. ;)

Eilen homma jatkui lentotoiminnan kertaustunneilla, ilta olikin vain kaksi tuntia pitkä. Kertasimme asioita ulkomaille lentämisestä sekä papereista, joita koneessa täytyy olla mukana. Huomenna olisi tiedossa lentotoiminnan koe.

Tuli varattua ensimäinen lentotunti ensi lauantaille, eli OH-COX olisi tarkotus ottaa alle jos säät sallivat! Harmillisesti polttoaineen hinnan nousun takia koneidenkin hinta kallistui, ei ole halpaa lystiä tämä...
Sunnuntaina on vuorossa yölentoteoriapaketti, eli yhdeksän tuntia opiskelua! Tuleepahan ainakin hoidettua alta pois. :)

Teoriat tulevat jatkumaan todenäköisesti ilma-aluksen yleistuntemuksella ja helmikuussa sitten ihmisen suorituskyky ja rajoitukset. Viimeisenä tulee lentosuunnistus, jonka jälkeen täytynee suunnata laitoksen tentteihin ja tämän jälkeen ollaankin teoriassa yksityislentäjiä, mutta käytännössä ei lähelläkään... :)