18. lokakuuta 2018

Loppusanat

On ollut hienoa huomata, että blogilla on edelleen lukijoita (lähes 1000 viime kuussa) ja että tämä 16- vuotiaana aloitettu päiväkirja on kantanut siihen pisteeseen, että uudet alalla olevat ihmiset tulevat kertomaan, kuinka ovat eksyneet blogini pariin ja ovat saaneet tätä kautta rohkeutta lähteä opiskelemaan kohti lentäjän ammattia. Blogi oli aivan ensisijaisesti 16- vuotiaan nuoren ihmisen päiväkirja siitä, miten matka etenee (ja siinä kohtaa jos etenee) kohti liikennekoneen ohjaamoa. Aivan mahtavaa, jos edes yksi ihminen on saanut inspiraatiota ja rohkeutta tämän kautta.

Valitettavasti blogin pitäminen jäi juuri mielenkiintoisimmassa kohdassa. Ammattilentäjä & mittarilentokurssi tuli kuvattua erittäin lyhyesti, parin postauksen muodossa. Tämä harmittaa itseäni todella paljon jälkeen päin. Olisi ollut mukava laittaa muistiin mitä silloin tapahtui, mutta myös vinkkejä teille! Kommentointia saa käyttää, jos tulee mieleen jotain.

Eräs lukija sanoi noin vuosi sitten, että blogi loppui kuin seinään ja aloittelevan lentäjän mielestä olisi mukavaa tietää, että päädyinkö unelmaduuniin vai jäinkö tekemään pienipalkkaista työtä ison opintolainan kanssa. Todella hyvä pointti ja haastaisinkin myös toisen lentäjä-bloggari- ystäväni tekemään samoin (jäätävän hyvä blogi!): Lentäjän työnhaku. Toinen ystäväni Igor onkin jo tehnyt tämän, hänellä myöskin erittäin loistava blogi: Pilot Studies.

Pääsinkö lentotyöhön vai onko blogin otsikko pelkkää sanahelinää tässä kohtaa? Mitä tapahtui lentokoulun jälkeen?

Edellisessä postauksessa mainittu lentotaitoarviointi oli jo läpäisty. Parin viikon päästä vuorossa oli henkilöhaastattelu, jossa hyvässä hengessä käytiin kahden haastattelijan kanssa noin tunnin verran läpi minkälainen tyyppi olen ihmisenä, omia vahvuuksia, heikkouksia sekä pari semi roastaavaa kysymystä simucheckistä & ATPL- todistuksesta sekä aikaisemmista töistä. Haastattelun aikaan ikää oli se huimat 21 ikävuotta, joten pelkäsin, että elämänkokemuksen puute kaataisin homman. Seuraavana päivänä psykologi kuitenkin otti yhteyttä ja pyysi soveltuvuusarviointiin.

Psykologin vastaanotto kesti useamman tunnin ja sisälsi sekä paperilla olevia että tietokoneavusteisia testejä. Arvioitavia osa-alueita oli todella monta, jotka mittasivat soveltuvuutta liikennelentäjän työhön. Moni tämän blogin lukijoista varmasti miettii, miten ko. soveltuvuusarviointiin voi valmistautua - valitettavasti joudun antamaan saman tylsän vastauksen kuin muutkin: mene paikalle omana itsenäsi. Nuku hyvin, liiku ja syö hyvin. Voi olla hyväksi myös aktivoida aivoja ja tehdä jotain päässälasku- ja hahmottamistehtäviä netissä jos et ole pitkään aikaan aivojasi kummemmin rasittanut.

10.3.2017 oli kyseisen lentoyhtiön valintakokous ja tiesin saavani tuomion tuona päivänä. Lentokoulutus on kallista ja vaikka kuinka olin suunnitellut lopettavani työt ja opiskelevan täyspäiväisesti, kesti tätä täyspäiväistä opiskelua noin kolme kuukautta ennen kuin realiteetit iskivät vastaan ja oli pakko mennä töihin. Anyway, valintakokouspäivä oli perjantai ja olin siihen aikaan IKEA:ssa vaihto- ja palautuspisteessä tienaamassa ruokarahat. Kello alkoi jo lähentelemään viittä ja asiakkaiden palvelun lomassa päivittelin sähköpostia jatkuvasti.

Kello 17.09 mailiin kuitenkin kilahti viesti kyseisen lentoyhtiön rekryosastolta, jonka otsikosta ei voinut päätellä lopputulosta. Keskeneräiselle asiakkaalle kunnon korvaukset, että pääsi lukemaan postin: mut oltiin valittu tyyppikurssille, joka tulisi alkamaan myöhemmin vuonna 2017.

Jos tämä jää blogin viimeiseksi tekstiksi (riippuu kiinnostuneiden määrästä. Jos on kiinnostuneita, niin uusi blogi saattaa tulla), niin parit loppusanat: 16.10.2018 tälle  -  alunperin yksityislentäjän lupakirjaan tähtäävälle kaverille -  tuli vuosi täyteen kyseisen lentoyhtiön palveluksessa. Lentokokemusta liikennelentokoneella on noin 550h ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tyyppikurssi oli vaativa ja intensiivinen, mutta yhtiön puolelta todella hyvin toteutettu. Suosittelen kaikille, jotka ovat valmiita ottamaan riskejä, mutta jotka havittelevat työtä, jossa yksikään päivä ei tunnu työltä.


Kuvassa entinen 16- vuotias yksityislentäjäoppilas-bloggaaja - nykyinen liikennekoneen ohjaaja 22- vuotiaana.


Over and out,
Olli