Plaaniin laitoin laskukierrosta 45 min. Menin kentälle hyvissä ajoin ja tarkastin vanhan kunnon Cessnan.
 |
| Kännykkäräpsy COX:sta iltavalossa |
Kaikki oli OK, löpöäkin oli reiluksi kahdeksi tunniksi joten opettajan tultua hyppäsimme koneeseen. Joissakin kohdissa piti miettiä hieman, mm. avioniikkakytkintä ei tahtonut löytyä sitten millään. Onneksi opettaja avusti. :) Nopeasti Cessnan toiminnot muistuivat mieleen, ja eikun menoksi. Rullaus yöllä on erilaista kun päivällä, erityisesti nopeuden kanssa piti olla tarkkana.
Aikaan 1730 pyörät irtosivat maasta ja 500 jalan jälkeen kaarto vasemmalle. Ensiksi teimme pari läpäriä normaalisti 20* laipoilla jotta yölaskuihin tulee hieman rutiinia ja Cessnan käsittely muistuu. Jossain selkärangassa COX:n alastuominen kuitenkin oli, sen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi teimme yhden läpilaskun ilman laippoja. "Yllättäen" pimenikin ohjaamosta valot ja otsalampun avulla piti tiirailla mittareita. Yksi lasku niin, ja kahden seuraavan laskun ajaksi "pamahti" ohjaamovalon lisäksi myös laskeutumisvalo ja laipat. Eli sileänä, ilman laskeutumis- & ohjaamovaloa. Alkuunhan se tuntui aika hurjalta, mutta kyllähän siitä selvisi hengissä. Pyysimme lennonjohtajaa laittamaan myös suurtehovalot päälle. Melkoisia tuikkuja löytyy kyllä Malminkin kokoiselta kentältä, oli pakko pyytää himmentämään jotta ei näkö lähtisi. :D Viimeisellä laskulla pimahti laskeutumis- sekä ohjaamovalojen lisäksi myös PAPI- valot.
Laskun jälkeen huomasin pieniä vaikeuksia hahmottaa eri rullausteitä, ja siihen yhdistettynä lennonjohtaja painoi väärää nappia (piti ilmeisesti kytkeä PAPI- valot takaisin päälle) ja saimme kiitotien suurtehovalot sokaisemaan viereen. Lopputuloksena rullasin ulos julietista.
Kahdeksan laskua ja 55 min kertyi taas lokikirjaan. Itseasiassa COX tuntui käteen todella hyvältä näin tauon jälkeen. Kahden ihmisen koneena ehkä hieman ahdas ja kesäisin performanssi ei ole parhaasta päästä, mutta kylmällä ilmalla ihan mukava peli!
