7. helmikuuta 2012

Loput yölennot (matka+yksinlennot)

Viimeviikolla oli hurja korkeapaine, joten päästiin mukavasti lentämään loput yölennot. Maanantaina oli tarkoitus käydä harjoitusalueella tekemässä liikehtimisharjoituksia, mutta mukavan sään vuoksi opettaja soittikin, että kiinnostaisiko lähteä Turkuun tekemään yömatkalento ja sehän sopi! Suunnittelin reitin, mittailin suunnat sekä pyöritin kakkaraa ensimmäistä kertaa sitten Viron reissun. Kyllähän se jotenkuten selkäytimessä oli, joten sain aikaan kohtuu suoran reitin Turkuun, sekä paluureitin joka kulki hieman etelämmästä.

Kun pääsin kentälle, kävin tarkistamassa koneen. COX oli hyvässä kunnossa ja polttoainettakin oli täydet tankilliset. Ainoa epänormaalisti toimiva asia olivat omat kuulokkeeni, joista oli patteri loppu. Onneksi kerholla kuitenkin on monet lainaluurit. Kone käyntiin (meni yllättävällä rutiinilla vaikka edellisestä lennosta 2,5kk...) ja matkaan. Lähdimme kiitotieltä 36 nousuun, eli suoraan kohti pohjoista. Nousun jälkeen kuitenkin käännyimme itään ja myöhemmin etelään kohti Herttoniemen rantaa ja NOKKA- ilmottautumispaikkaa. Kun olimme päässeet pois Malmin lähialueelta, jatkoimme matkaa kohti Lauttasaarta ja myöhemmin Nummelaa. Nummela löytyi hyvin omien laskelmieni pohjalta. Sieltä jatkoimme kohti Kiikalan lentokenttää, joka niinikään löytyi mukavasti kellon ja kompassin avulla, vaikka tilanteesta pysyttiin kokoajan kärryillä kartan avulla. Kiikalasta jatkoimme 2500 jalassa kohti SALPA- ilmottautumispistettä. Näillä nurkilla otimmekin yhteyden Turun torniin, sillä pyysimme selvitystä säilyttää 2500ft Turun lähestymisalueella. Lupa tuli ja saimme myöskin ohjeet liittyä suoraan oikealle myötätuuliosalle kiitotielle 08. Tässä vaiheessa torni huikkasikin, että olemme erityis-VFR selvityksellä. ATIS kyllä lupaili todella kehnoa näkyvyyttä (laillista kuitenkin!) mutta ilmassa sää näytti todella mukavalta eikä kyllä muuttunutkaan siitä mihinkään.

Tarkoituksenahan oli tehdä pelkkä läpilasku Turussa, sillä lennon tavoitteena oli oppia suunnistamaan yöllä. Kun renkaat koskettivat Turun asvalttia kello 1915, lisäsin tehon taas täysille ja matka jatkui takaisin kohti Malmia. Mukava 10 sekunnin visiitti! Nyt tuli muuten koettua käytännössä se näköharha, josta PPL- teoriakurssilla jaksettiin jauhaa. Kun olen tottunut Malmin kohtuu kapeaan kiitotiehen, Turun baanalle olikin täysin erilaista lähestyä, sillä se on paljon leveämpi ja luo harhan siitä, että lähestyminen tulisi liian matalalta. Mutta tästäkin haasteesta selvittiin ja lensin kohti SALPA- ilmottautumispaikkaa. Se olikin helposti tunnistettavissa olema ABC- huoltsikka Turun moottoritien kupeessa. Tästä reitti jatkui Saloon ja sieltä kohti Lohjaa. Lohjan kohdalla alkoi kertyä paksua sumua alapuolelle, joten pyysimme selvitystä Helsingin tutkalta säilyttää 2500ft Helsingin TMA:lla. Kun sumukerros vain sakeni ja sakeni eikä loppua tuntunut näkyvän, kävi mielessä jo paluu Turkuun. Koska löpöä oli kuitenkin reilusti päätimme kokeilla onneamme ja lentää kohti Malmia. Se kannatti, nimittäin Espoon tasalla suu hälveni kokonaan ja pääsimme laskuun 36:lle. Todella opettavainen lento!

Seuraavana päivänä oli taas varaus, sillä halusimme hyödyntää korkeapainetta ja nauttia hyvästä lentokelistä. Alueelle ei kuitenkaan päästy, joten opettajan mielestä oli oikea hetki hoitaa yöyksinlennot. Itse en ollut aivan niin varma asiasta: viimeisen lähes kolmen kuukauden aikana vain kaksi laskeutumista. Täten päätimme lähteä opettajan kanssa hetkeksi kierrokseen yhdessä varmistamaan, että homma toimii. Nostin koneen ilmaan 36:lta ja tein yhden läpilaskun. Tässä vaiheessa itseluottamus kasvoi vanhoihin mittoihinsa ja rullasin koneen tornin juurelle, josta opettaja hyppäsi pois kyydistä.
Yöyksinlennoissa on semmoinen jännä juttu, että tulee lentää 5 laskua pysähtymiseen asti. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ilmaan->laskuun->poistuminen kiitotieltä ja takaisin odotuspaikalle. No, siinähän se ilta menikin. innostuinkin tekemään kuusi laskua, sillä kaikkihan on kotiinpäin! ;) Tästä lennosta ei sen kummempaa kerrottavaa olekkaan, samanlaista jumputusta laskusta toiseen. Nyt pitää ilmeisesti uskoa, että osaa lentää yöllä. ;)