Oli tarkoitus kirjoittaa viimeisistä lennoista jo aijemmin, mutta kuukauden reilireissu vei "hieman" aikaa. :) Kuitenkin, ennen tarkkaria käytiin ajamassa opettajan kanssa kertuslento, jossa katseltiin hieman hätätilanteita ja muita vastaavia juttuja. Kävimme Hyvinkäälle tekemässä maaliinlaskuja, sekä Riihimäen yläpuolella kertaamassa jyrkät kaarrot. Tulipahan siinä myös hieman perusmittaria kerrattua. Lento meni muuten kivasti, mutta maaliinlaskut olivat alkuun melko haastavia KAT:lla joten ehdotin opettajalle vielä yhtä lentoa, nimittäin maaliinlaskutreenejä Malmilla. No, kävimme lentämässä maaliinlaskuja eri laippa-asetuksilla ja mukavastihan ne alkoivat sujumaan.
Eli, kaikki valmista tarkkariin!
Tapasin tarkastuslentäjän kerholla, ja homma alkoi suullisella kuulustelulla. Perus VMC- minimit ja koneen kriittiset nopeudet olivat ehkä tärkeimmät pointit. Joissakin kysymyksissä sai hieman miettiä, mutta itsevarmuus nousi mukavasti kun näki "Hyväksytty"- rastin vedettävän suullisen kuulustelun kohtaan. :) Siirryimme koneelle ja esittelin tarkastuslentäjälle koneen paperit, painolaskelmat jne.
Ilmaan lähdimme aivan kuten normaalilla koululennolla. Lensimme ensiksi jokusen läpilaskun eri laippa-asetuksilla, pari maaliinlaskua (menivät muuten putkeen!) ja sattuihan siinä yksi "moottorihäiriö" lentoonlähdön jälkeen. Tämän jälkeen jätimme lähialueen DEGER:n kautta kohti Hyvinkäätä. Jokelan kohdalla tuli taas moottorihäiriö. Kun olin osoittanut mihin pulkan laittaisin, vedettiin ylös ja tässä vaiheessa kuulin että ei mennäkkään Hyvinkäälle vaan Mäntsälään, eli piti suunnitella ja toteuttaa reitin muutos. Mäntsälä löytyi ja siellä päin teimme jokusen liikehtimisharjotuksenkin. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan ja lähdimme valumaan Malmille, rullauksen aikana fiilis oli mainio, sillä kaikki meni putkeen. Lopullisesti asian sinetöi ruksi "HYVÄKSYTTY"- kohtaan. :)
Seuraavana päivänä täyteltiin papereita kerholla ja kuskasin ne Trafille tarkastettavaksi. Homman piti olla siinä, mutta...
Parin päivän päästä postilaatikkoon tulikin lisäselvityspyyntö Trafilta. Kuulema yöyksinlentoja ei saa sisällyttää PPL:ssä vaadittavaan 10h päällikkökokemukseen (missä logiikka??). No, lokikirja takaisin Itä-Pasilasta, koneeseen varaus, parin kierroksen verran päällikkökokemusta hakemaan ja kirja takaisin Trafille. Tässä vaiheessa todellakin toivoi, että hakemus on sillä selvä koska seuraavana päivänä olisi lähtö kuukauden matkalle Eurooppaan.
Amsterdamissa raitiovaunussa istuskellessani tulikin mukava viesti kotiporukoilta: lupakirja postilaatikossa. :) Erittäin hyvää ja nopeaa toimintaa Trafilta, kesti neljä päivää lisäselvityksen toimittamisen jälkeen! Parin vuoden projekti olisi nyt siinä, tosin nythän se oppiminen kuulema vasta alkaakin. :)
Reissun jälkeen onkin tullut lennettyä kohtuullisen mukavasti: COX:lla ja KAT:lla paikallislentoa, KAT:lla Turkuun kahville sekä tänään tuli hankittua MIK:n OH-SRH:n tyypit! Täytyy muuten kehua SRH:ta, vaikka ohjaus onkin Cessnamaisen laiska verrattuna Diamondiin, on kone erittäin kiva matkustusmukavuudelta ja koneen proseduurit olivat erittäin loogisia. Suosittelen kaikille!
Tässä vaiheessa olisi luonnollista kiittää lukijoita, mutta ei tämä kirjoittelu tähän jää. :) Tavoitteena on aika-ajoin listata hauskoja/mielenkiintoisia/haastavia tilanteita mitä ilmateillä kohtailee.
Törmäillään Malmilla!
Olli
18. heinäkuuta 2012
3. kesäkuuta 2012
Viimeisiä viedään
Tätä kirjoittaessani onkin itseasiassa jo lupakirja plakkarissa, mutta viimeiset lennot ovat käymättä läpi tässä blogin puolella.
Ensimmäinen yksinmatkalento vieraalle lentopaikalle oli tuossa pari viikkoa taaksepäin. Kohteeksi valikoitui Tampere-Pirkkala, joten plaanasin menomatkan kulkemaan suurinpirtein seuraavaa reittiä (ulkomuistista kirjoitettu): DEGER-Sipoo-Järvenpää-Hämeenlinna-Toijala-LEMPO ja paluumatkan LEMPO-Forssa-Nummela-Espoonlahti-NOKKA. Huolellisen lennonvalmistelun jälkeen otin koneen hallista ulos ja starttailin moottorin. Lentoonlähtö tapahtui pitkästä aikaa kiitotieltä 09, jota olenkin käyttänyt viimeksi ensimmäisellä yksinlennolla. :) Reitillä ei ollut mitään kummempia juttuja, kaikki paikat löytyivät kivasti kartan, kompassin ja kellon avulla. LEMPO- ilmottautumispistekkin oli itseasiassa todella helppo löytää, vaikka en ole käynyt Pirkkalassa aijemmin lentäen. Lähestyminen tapahtui kiitotielle 06, ja siitä rullaus yleisilmailun asematasolle. Olin tankannut koneen Malmilta lähtiessäni täyteen, sillä NOTAM:issa luki, ettei Pirkkalasta saa polttoainetta sillä hetkellä. Kuitenkin kun sain koneen parkkiin, minulle tarjottiin tankkausta, olivat kuulema juuri saaneet tankkausvehkeet kuntoon. Ystävällisestä tarjouksesta huolimatta kieltäydyin, sillä poltsikkaa oli vielä reilusti.
Kun olin laittanut koneeseen ohjainlukot jne. paikalleen, lähdin käymään kahvilla terminaalissa. Tampereella en kerennytkään viettää kuin n. puolituntia, jonka jälkeen pitikin jo lähteä paluumatkalle. Kun olin rullannut kiitotien 06 odotuspaikalle, pamautti Ryanairin Boeing 737 laskuun nenän eteen, oli muuten aika hienon näköistä. :) Paluumatkan suunnistus sujui oikein mukavasti, kuten menomatkallakin. Saapuessani oli malmilla vieläkin käytössä kiitotie 09, jolle tein lähestymisen ja laskun. Mahtava reissu oli!
Seuraava lento olikin kuuluisa "PPL- kolmio", eli matkalento yksin kahdelle eri lentopaikalle laskuun asti. Alunperin tarkoituksena oli lentää Malmi-Turku-Tampere-Malmi, mutta sään ollessa huono Pirkkalassa sovimme opettajani kanssa, että lennän Hangon kautta Turkuun ja sieltä Malmille. Päivä oli todella tuulinen ja pilvetkin roikkuivat melko matkalalla, sääminimit kuitenkin täyttyivät juuri ja juuri joten päätin lähteä matkaan. Oman lisämausteensa hommaan toi se, että GPS oli huollossa. Sinänsä hyvä, ei ainakaan tullut kiusausta käyttää sitä. :) Hangossa kiersin kentän vastapäivään tarkastaakseni tuulen tuulipussista ja kiitotien kunnon. Tuulipussi kertoi, että lasku kannattaisi tehdä kiitotielle 22. Sinne siis, liityin myötätuuleen ko. kiitotielle ja suoritin laskeutumisen. Tuuli oli varmaankin yli 25 solmua puuskissa, ja lisämausteena oli Hangon melko kapea baana. Kivasti KAT kuitenkin istahti kiitotielle. Platta oli aivan autio ja vapautin kiitotien päästä ja rullasin asematasolle pitääkseni hetken kävelytauon.
Vartin päästä matka jatkuikin jo kohti Turkua. Koekäyttöä tehdessäni koin melkoisen hämmennyksen, kun Pilatus PC12 tuli laskuun. Baana oli senverran kapea, että Pilatuksen kokoinen kone näytti siltä, että sen renkaat tulisivat ulos kiitotieltä minä hetkenä hyvänsä. Hienostihan se lasku kuitenkin sujui ja kun baana oli vapaa, rullasin lähtöpaikalle ja suoritin oman (tuulisen) lentoonlähtöni ja vasemmalla kaarrolla lähdin kohti Tammisaarta. Olin suunnitellut, että aktivoin plaanin radiolla Turun tornille Hangosta lähdettyäni, mutta en välimatkaa oli senverran, että en kuullut ko. lennonjohtajaa. Ystävällisesti kuitenkin eräs Malmiltakin tuttu kone kertoi, että Turku kuulee minut mainiosti ja välitti sanoman siitä, että plaanini on aktivoitu. Tämä on sitä good airmanshipia! :) Tammisaari-Salo välinen pätkä olikin pitkä ja puuduttava, sillä oli vain luotettava kelloon ja kompassiin, selvien maamerkkejen puuttuessa. Laskelmat pitivätkin mainiosti paikakansa, ja Salon kaupunki tuli näkyviin juuri silloin kun pitikin. Salosta lähdin kohti turun ilmottautumispistettä SALPA:aa, joka sijaitsee moottoritien varrella, ABC- huoltsikan kohdalla. VAC- kartan avustamana löysin Turun kentänkin ja paria samaan aikaan lähestyvää helikopteria tarkkaillen suoritin lähestymisen ja laskun. Turussa söin patongin ja join kahvit Hello caféssa ja jalottelin jonkunaikaa. Soitin myös Malmin briefingiin ja pyysin siirtämään plaaniani tunnilla eteenpäin, jotta ei tulisi kiirettä.
Ulkopuolisen tarkastuksen jälkeen nostin koneen ilmaan ja vasemmalla kaarrolla taas kohti SALPA- pistettä ja Malmia. Ilma oli erittäin turbulenttinen ja pääsikin hieman paha olo yllättämään, mutta siitä välittämättä jatkoin kohti itää. Kivenlahden maston kohdalla tulikin törkeä ilmakuoppa, sillä vaikka turvavyöni olivat tiukasti kiinni, pääni kolahti kattoon ja kartat jne tavarat vasemmalla penkillä lensivät ilmaan. Onneksi oli paksu kuulokkeiden sanka suojaamassa, joten ei päässyt pahemmin sattumaan. NOKKA:n kautta laskuun kiitotielle 18, 30 solmun puuskien höystämänä. :)
Yksinmatkalentovaiheesta täytyy sanoa, että olivat ehkä parhaita lentoja koko kurssin ajalta! Fiilis oli loistava, kun huomasi että istui kahvilla monen sadan kilometrin päässä kotoa ja oli lentänyt sinne aivan itse. :)
Kirjoittelen vielä myöhemmin tänään tai huomenna kertauslennosta ja tarkkarista!
Ensimmäinen yksinmatkalento vieraalle lentopaikalle oli tuossa pari viikkoa taaksepäin. Kohteeksi valikoitui Tampere-Pirkkala, joten plaanasin menomatkan kulkemaan suurinpirtein seuraavaa reittiä (ulkomuistista kirjoitettu): DEGER-Sipoo-Järvenpää-Hämeenlinna-Toijala-LEMPO ja paluumatkan LEMPO-Forssa-Nummela-Espoonlahti-NOKKA. Huolellisen lennonvalmistelun jälkeen otin koneen hallista ulos ja starttailin moottorin. Lentoonlähtö tapahtui pitkästä aikaa kiitotieltä 09, jota olenkin käyttänyt viimeksi ensimmäisellä yksinlennolla. :) Reitillä ei ollut mitään kummempia juttuja, kaikki paikat löytyivät kivasti kartan, kompassin ja kellon avulla. LEMPO- ilmottautumispistekkin oli itseasiassa todella helppo löytää, vaikka en ole käynyt Pirkkalassa aijemmin lentäen. Lähestyminen tapahtui kiitotielle 06, ja siitä rullaus yleisilmailun asematasolle. Olin tankannut koneen Malmilta lähtiessäni täyteen, sillä NOTAM:issa luki, ettei Pirkkalasta saa polttoainetta sillä hetkellä. Kuitenkin kun sain koneen parkkiin, minulle tarjottiin tankkausta, olivat kuulema juuri saaneet tankkausvehkeet kuntoon. Ystävällisestä tarjouksesta huolimatta kieltäydyin, sillä poltsikkaa oli vielä reilusti.
 |
| KAT Tampereen platalla saapumisen jälkeen |
Kun olin laittanut koneeseen ohjainlukot jne. paikalleen, lähdin käymään kahvilla terminaalissa. Tampereella en kerennytkään viettää kuin n. puolituntia, jonka jälkeen pitikin jo lähteä paluumatkalle. Kun olin rullannut kiitotien 06 odotuspaikalle, pamautti Ryanairin Boeing 737 laskuun nenän eteen, oli muuten aika hienon näköistä. :) Paluumatkan suunnistus sujui oikein mukavasti, kuten menomatkallakin. Saapuessani oli malmilla vieläkin käytössä kiitotie 09, jolle tein lähestymisen ja laskun. Mahtava reissu oli!
Seuraava lento olikin kuuluisa "PPL- kolmio", eli matkalento yksin kahdelle eri lentopaikalle laskuun asti. Alunperin tarkoituksena oli lentää Malmi-Turku-Tampere-Malmi, mutta sään ollessa huono Pirkkalassa sovimme opettajani kanssa, että lennän Hangon kautta Turkuun ja sieltä Malmille. Päivä oli todella tuulinen ja pilvetkin roikkuivat melko matkalalla, sääminimit kuitenkin täyttyivät juuri ja juuri joten päätin lähteä matkaan. Oman lisämausteensa hommaan toi se, että GPS oli huollossa. Sinänsä hyvä, ei ainakaan tullut kiusausta käyttää sitä. :) Hangossa kiersin kentän vastapäivään tarkastaakseni tuulen tuulipussista ja kiitotien kunnon. Tuulipussi kertoi, että lasku kannattaisi tehdä kiitotielle 22. Sinne siis, liityin myötätuuleen ko. kiitotielle ja suoritin laskeutumisen. Tuuli oli varmaankin yli 25 solmua puuskissa, ja lisämausteena oli Hangon melko kapea baana. Kivasti KAT kuitenkin istahti kiitotielle. Platta oli aivan autio ja vapautin kiitotien päästä ja rullasin asematasolle pitääkseni hetken kävelytauon.
 |
| Hangossa! |
Vartin päästä matka jatkuikin jo kohti Turkua. Koekäyttöä tehdessäni koin melkoisen hämmennyksen, kun Pilatus PC12 tuli laskuun. Baana oli senverran kapea, että Pilatuksen kokoinen kone näytti siltä, että sen renkaat tulisivat ulos kiitotieltä minä hetkenä hyvänsä. Hienostihan se lasku kuitenkin sujui ja kun baana oli vapaa, rullasin lähtöpaikalle ja suoritin oman (tuulisen) lentoonlähtöni ja vasemmalla kaarrolla lähdin kohti Tammisaarta. Olin suunnitellut, että aktivoin plaanin radiolla Turun tornille Hangosta lähdettyäni, mutta en välimatkaa oli senverran, että en kuullut ko. lennonjohtajaa. Ystävällisesti kuitenkin eräs Malmiltakin tuttu kone kertoi, että Turku kuulee minut mainiosti ja välitti sanoman siitä, että plaanini on aktivoitu. Tämä on sitä good airmanshipia! :) Tammisaari-Salo välinen pätkä olikin pitkä ja puuduttava, sillä oli vain luotettava kelloon ja kompassiin, selvien maamerkkejen puuttuessa. Laskelmat pitivätkin mainiosti paikakansa, ja Salon kaupunki tuli näkyviin juuri silloin kun pitikin. Salosta lähdin kohti turun ilmottautumispistettä SALPA:aa, joka sijaitsee moottoritien varrella, ABC- huoltsikan kohdalla. VAC- kartan avustamana löysin Turun kentänkin ja paria samaan aikaan lähestyvää helikopteria tarkkaillen suoritin lähestymisen ja laskun. Turussa söin patongin ja join kahvit Hello caféssa ja jalottelin jonkunaikaa. Soitin myös Malmin briefingiin ja pyysin siirtämään plaaniani tunnilla eteenpäin, jotta ei tulisi kiirettä.
 |
| Turun platalla standilla 1A |
Ulkopuolisen tarkastuksen jälkeen nostin koneen ilmaan ja vasemmalla kaarrolla taas kohti SALPA- pistettä ja Malmia. Ilma oli erittäin turbulenttinen ja pääsikin hieman paha olo yllättämään, mutta siitä välittämättä jatkoin kohti itää. Kivenlahden maston kohdalla tulikin törkeä ilmakuoppa, sillä vaikka turvavyöni olivat tiukasti kiinni, pääni kolahti kattoon ja kartat jne tavarat vasemmalla penkillä lensivät ilmaan. Onneksi oli paksu kuulokkeiden sanka suojaamassa, joten ei päässyt pahemmin sattumaan. NOKKA:n kautta laskuun kiitotielle 18, 30 solmun puuskien höystämänä. :)
Yksinmatkalentovaiheesta täytyy sanoa, että olivat ehkä parhaita lentoja koko kurssin ajalta! Fiilis oli loistava, kun huomasi että istui kahvilla monen sadan kilometrin päässä kotoa ja oli lentänyt sinne aivan itse. :)
Kirjoittelen vielä myöhemmin tänään tai huomenna kertauslennosta ja tarkkarista!
17. toukokuuta 2012
Tuulista laskukierrosta
Vaikka jäljellä on periaatteessa enää matkalentoja, ajattelin, että olisi hyvä käydä hieman kierroksessa tekemässä lähestymisiä, jotta homma pysyy selkärangassa ennen tarkkaria. Maanantaina siis kävin tekemässä kierrosta yksin, ja samalla tulikin melkoista kovan tuulen treeniä. Tuulet olivat nimittäin puuskissa jopa 26 solmua. Meno oli todella pomppuista, ja kolmen läpärin onnistumisen jälkeen tein ylösvedon juuri ennen kosketusta sattuneen nostavan ilmavirtauksen takia. Tämän jälkeen tulinkin laskuun, eihän se homma edes ollut kivaa noilla tuulilla... :)
Perusmittaria
Näistä kahdesta lennosta onkin jo hieman aikaa, mutta parempihan se on kirjoittaa myöhään kuin ei milloinkaan! Eli opettajan kanssa käytiin tekemässä pari viikkoa takaperin viimeiset perusmittarilennot. Diamond DA20 toimi taas lentolaitteena. Ensimmäisenä päivänä teimme perusharjoituksia, kuten 180* kaarto sekä harjoittelimme nousu- ja laskukaartoja. Mukavaanhan tuo lentäminen oli taas pitkästä aikaa! Lähestyminen tapahtui kuten aijemminkin perusmittarilennoilla, eli opettaja antoi suuntia ja näkyvyyden peittävän "lipan" otin pois vasta loppuosalla.
Seuraavana päivänä olikin jo seuraava, eli viimeinen perusmittarilento. Nyt oli tarkoituksena käydä tekemässä ILS- lähestyminen Helsinki-Vantaan lentokentälle. DEGER:n jälkeen saimme Helsingin tutkalta ohjeet nousta 3000 jalkaan ja lentää kohti Porvoon VOR- majakkaa. Tästä tutka vektoroi meidät ILS- lähestymään kiitotietä 22L. Ihan kivastihan se sujui, kuomun otin siinä pari sataa jalkaa maanpinnan yläpuolella pois. Näytti muuten todella siistiltä katsella Hki-Vantaata ilmasta käsin. Tästä jatkoimme vielä harjoitusalueelle tekemään joitakin epätavallisten lentotilojen oikaisuja. Lensimme ns. hautausmaakierteen, jossa mulla oli silmät kiinni ja opettaja kallisti konetta hitaasti vasemmalle (toki kertomatta sitä minulla), kunnes kallistus oli 60* ja säilytti sitä hetkenaikaa. Kohta käskettiinkin oikaisemaan. Lentotila piti tunnistaa ja oikaista. Muuta erikoista ei ollutkaan tällä pätkällä!
Seuraavana päivänä olikin jo seuraava, eli viimeinen perusmittarilento. Nyt oli tarkoituksena käydä tekemässä ILS- lähestyminen Helsinki-Vantaan lentokentälle. DEGER:n jälkeen saimme Helsingin tutkalta ohjeet nousta 3000 jalkaan ja lentää kohti Porvoon VOR- majakkaa. Tästä tutka vektoroi meidät ILS- lähestymään kiitotietä 22L. Ihan kivastihan se sujui, kuomun otin siinä pari sataa jalkaa maanpinnan yläpuolella pois. Näytti muuten todella siistiltä katsella Hki-Vantaata ilmasta käsin. Tästä jatkoimme vielä harjoitusalueelle tekemään joitakin epätavallisten lentotilojen oikaisuja. Lensimme ns. hautausmaakierteen, jossa mulla oli silmät kiinni ja opettaja kallisti konetta hitaasti vasemmalle (toki kertomatta sitä minulla), kunnes kallistus oli 60* ja säilytti sitä hetkenaikaa. Kohta käskettiinkin oikaisemaan. Lentotila piti tunnistaa ja oikaista. Muuta erikoista ei ollutkaan tällä pätkällä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)