Viimeisiä viedään

Tätä kirjoittaessani onkin itseasiassa jo lupakirja plakkarissa, mutta viimeiset lennot ovat käymättä läpi tässä blogin puolella.

Ensimmäinen yksinmatkalento vieraalle lentopaikalle oli tuossa pari viikkoa taaksepäin. Kohteeksi valikoitui Tampere-Pirkkala, joten plaanasin menomatkan kulkemaan suurinpirtein seuraavaa reittiä (ulkomuistista kirjoitettu): DEGER-Sipoo-Järvenpää-Hämeenlinna-Toijala-LEMPO ja paluumatkan LEMPO-Forssa-Nummela-Espoonlahti-NOKKA. Huolellisen lennonvalmistelun jälkeen otin koneen hallista ulos ja starttailin moottorin. Lentoonlähtö tapahtui pitkästä aikaa kiitotieltä 09, jota olenkin käyttänyt viimeksi ensimmäisellä yksinlennolla. :) Reitillä ei ollut mitään kummempia juttuja, kaikki paikat löytyivät kivasti kartan, kompassin ja kellon avulla. LEMPO- ilmottautumispistekkin oli itseasiassa todella helppo löytää, vaikka en ole käynyt Pirkkalassa aijemmin lentäen. Lähestyminen tapahtui kiitotielle 06, ja siitä rullaus yleisilmailun asematasolle. Olin tankannut koneen Malmilta lähtiessäni täyteen, sillä NOTAM:issa luki, ettei Pirkkalasta saa polttoainetta sillä hetkellä. Kuitenkin kun sain koneen parkkiin, minulle tarjottiin tankkausta, olivat kuulema juuri saaneet tankkausvehkeet kuntoon. Ystävällisestä tarjouksesta huolimatta kieltäydyin, sillä poltsikkaa oli vielä reilusti.

KAT Tampereen platalla saapumisen jälkeen

Kun olin laittanut koneeseen ohjainlukot jne. paikalleen, lähdin käymään kahvilla terminaalissa. Tampereella en kerennytkään viettää kuin n. puolituntia, jonka jälkeen pitikin jo lähteä paluumatkalle. Kun olin rullannut kiitotien 06 odotuspaikalle, pamautti Ryanairin Boeing 737 laskuun nenän eteen, oli muuten aika hienon näköistä. :) Paluumatkan suunnistus sujui oikein mukavasti, kuten menomatkallakin. Saapuessani oli malmilla vieläkin käytössä kiitotie 09, jolle tein lähestymisen ja laskun. Mahtava reissu oli!


Seuraava lento olikin kuuluisa "PPL- kolmio", eli matkalento yksin kahdelle eri lentopaikalle laskuun asti. Alunperin tarkoituksena oli lentää Malmi-Turku-Tampere-Malmi, mutta sään ollessa huono Pirkkalassa sovimme opettajani kanssa, että lennän Hangon kautta Turkuun ja sieltä Malmille. Päivä oli todella tuulinen ja pilvetkin roikkuivat melko matkalalla, sääminimit kuitenkin täyttyivät juuri ja juuri joten päätin lähteä matkaan. Oman lisämausteensa hommaan toi se, että GPS oli huollossa. Sinänsä hyvä, ei ainakaan tullut kiusausta käyttää sitä. :) Hangossa kiersin kentän vastapäivään tarkastaakseni tuulen tuulipussista ja kiitotien kunnon. Tuulipussi kertoi, että lasku kannattaisi tehdä kiitotielle 22. Sinne siis, liityin myötätuuleen ko. kiitotielle ja suoritin laskeutumisen. Tuuli oli varmaankin yli 25 solmua puuskissa, ja lisämausteena oli Hangon melko kapea baana. Kivasti KAT kuitenkin istahti kiitotielle. Platta oli aivan autio ja vapautin kiitotien päästä ja rullasin asematasolle pitääkseni hetken kävelytauon.

Hangossa!

Vartin päästä matka jatkuikin jo kohti Turkua. Koekäyttöä tehdessäni koin melkoisen hämmennyksen, kun Pilatus PC12 tuli laskuun. Baana oli senverran kapea, että Pilatuksen kokoinen kone näytti siltä, että sen renkaat tulisivat ulos kiitotieltä minä hetkenä hyvänsä. Hienostihan se lasku kuitenkin sujui ja kun baana oli vapaa, rullasin lähtöpaikalle ja suoritin oman (tuulisen) lentoonlähtöni ja vasemmalla kaarrolla lähdin kohti Tammisaarta. Olin suunnitellut, että aktivoin plaanin radiolla Turun tornille Hangosta lähdettyäni, mutta en välimatkaa oli senverran, että en kuullut ko. lennonjohtajaa. Ystävällisesti kuitenkin eräs Malmiltakin tuttu kone kertoi, että Turku kuulee minut mainiosti ja välitti sanoman siitä, että plaanini on aktivoitu. Tämä on sitä good airmanshipia! :) Tammisaari-Salo välinen pätkä olikin pitkä ja puuduttava, sillä oli vain luotettava kelloon ja kompassiin, selvien maamerkkejen puuttuessa. Laskelmat pitivätkin mainiosti paikakansa, ja Salon kaupunki tuli näkyviin juuri silloin kun pitikin. Salosta lähdin kohti turun ilmottautumispistettä SALPA:aa, joka sijaitsee moottoritien varrella, ABC- huoltsikan kohdalla. VAC- kartan avustamana löysin Turun kentänkin ja paria samaan aikaan lähestyvää helikopteria tarkkaillen suoritin lähestymisen ja laskun. Turussa söin patongin ja join kahvit Hello caféssa ja jalottelin jonkunaikaa. Soitin myös Malmin briefingiin ja pyysin siirtämään plaaniani tunnilla eteenpäin, jotta ei tulisi kiirettä.

Turun platalla standilla 1A

Ulkopuolisen tarkastuksen jälkeen nostin koneen ilmaan ja vasemmalla kaarrolla taas kohti SALPA- pistettä ja Malmia. Ilma oli erittäin turbulenttinen ja pääsikin hieman paha olo yllättämään, mutta siitä välittämättä jatkoin kohti itää. Kivenlahden maston kohdalla tulikin törkeä ilmakuoppa, sillä vaikka turvavyöni olivat tiukasti kiinni, pääni kolahti kattoon ja kartat jne tavarat vasemmalla penkillä lensivät ilmaan. Onneksi oli paksu kuulokkeiden sanka suojaamassa, joten ei päässyt pahemmin sattumaan. NOKKA:n kautta laskuun kiitotielle 18, 30 solmun puuskien höystämänä. :)

Yksinmatkalentovaiheesta täytyy sanoa, että olivat ehkä parhaita lentoja koko kurssin ajalta! Fiilis oli loistava, kun huomasi että istui kahvilla monen sadan kilometrin päässä kotoa ja oli lentänyt sinne aivan itse. :)

Kirjoittelen vielä myöhemmin tänään tai huomenna kertauslennosta ja tarkkarista!