Viimeviikolla oli hurja korkeapaine, joten päästiin mukavasti lentämään loput yölennot. Maanantaina oli tarkoitus käydä harjoitusalueella tekemässä liikehtimisharjoituksia, mutta mukavan sään vuoksi opettaja soittikin, että kiinnostaisiko lähteä Turkuun tekemään yömatkalento ja sehän sopi! Suunnittelin reitin, mittailin suunnat sekä pyöritin kakkaraa ensimmäistä kertaa sitten Viron reissun. Kyllähän se jotenkuten selkäytimessä oli, joten sain aikaan kohtuu suoran reitin Turkuun, sekä paluureitin joka kulki hieman etelämmästä.
Kun pääsin kentälle, kävin tarkistamassa koneen. COX oli hyvässä kunnossa ja polttoainettakin oli täydet tankilliset. Ainoa epänormaalisti toimiva asia olivat omat kuulokkeeni, joista oli patteri loppu. Onneksi kerholla kuitenkin on monet lainaluurit. Kone käyntiin (meni yllättävällä rutiinilla vaikka edellisestä lennosta 2,5kk...) ja matkaan. Lähdimme kiitotieltä 36 nousuun, eli suoraan kohti pohjoista. Nousun jälkeen kuitenkin käännyimme itään ja myöhemmin etelään kohti Herttoniemen rantaa ja NOKKA- ilmottautumispaikkaa. Kun olimme päässeet pois Malmin lähialueelta, jatkoimme matkaa kohti Lauttasaarta ja myöhemmin Nummelaa. Nummela löytyi hyvin omien laskelmieni pohjalta. Sieltä jatkoimme kohti Kiikalan lentokenttää, joka niinikään löytyi mukavasti kellon ja kompassin avulla, vaikka tilanteesta pysyttiin kokoajan kärryillä kartan avulla. Kiikalasta jatkoimme 2500 jalassa kohti SALPA- ilmottautumispistettä. Näillä nurkilla otimmekin yhteyden Turun torniin, sillä pyysimme selvitystä säilyttää 2500ft Turun lähestymisalueella. Lupa tuli ja saimme myöskin ohjeet liittyä suoraan oikealle myötätuuliosalle kiitotielle 08. Tässä vaiheessa torni huikkasikin, että olemme erityis-VFR selvityksellä. ATIS kyllä lupaili todella kehnoa näkyvyyttä (laillista kuitenkin!) mutta ilmassa sää näytti todella mukavalta eikä kyllä muuttunutkaan siitä mihinkään.
Tarkoituksenahan oli tehdä pelkkä läpilasku Turussa, sillä lennon tavoitteena oli oppia suunnistamaan yöllä. Kun renkaat koskettivat Turun asvalttia kello 1915, lisäsin tehon taas täysille ja matka jatkui takaisin kohti Malmia. Mukava 10 sekunnin visiitti! Nyt tuli muuten koettua käytännössä se näköharha, josta PPL- teoriakurssilla jaksettiin jauhaa. Kun olen tottunut Malmin kohtuu kapeaan kiitotiehen, Turun baanalle olikin täysin erilaista lähestyä, sillä se on paljon leveämpi ja luo harhan siitä, että lähestyminen tulisi liian matalalta. Mutta tästäkin haasteesta selvittiin ja lensin kohti SALPA- ilmottautumispaikkaa. Se olikin helposti tunnistettavissa olema ABC- huoltsikka Turun moottoritien kupeessa. Tästä reitti jatkui Saloon ja sieltä kohti Lohjaa. Lohjan kohdalla alkoi kertyä paksua sumua alapuolelle, joten pyysimme selvitystä Helsingin tutkalta säilyttää 2500ft Helsingin TMA:lla. Kun sumukerros vain sakeni ja sakeni eikä loppua tuntunut näkyvän, kävi mielessä jo paluu Turkuun. Koska löpöä oli kuitenkin reilusti päätimme kokeilla onneamme ja lentää kohti Malmia. Se kannatti, nimittäin Espoon tasalla suu hälveni kokonaan ja pääsimme laskuun 36:lle. Todella opettavainen lento!
Seuraavana päivänä oli taas varaus, sillä halusimme hyödyntää korkeapainetta ja nauttia hyvästä lentokelistä. Alueelle ei kuitenkaan päästy, joten opettajan mielestä oli oikea hetki hoitaa yöyksinlennot. Itse en ollut aivan niin varma asiasta: viimeisen lähes kolmen kuukauden aikana vain kaksi laskeutumista. Täten päätimme lähteä opettajan kanssa hetkeksi kierrokseen yhdessä varmistamaan, että homma toimii. Nostin koneen ilmaan 36:lta ja tein yhden läpilaskun. Tässä vaiheessa itseluottamus kasvoi vanhoihin mittoihinsa ja rullasin koneen tornin juurelle, josta opettaja hyppäsi pois kyydistä.
Yöyksinlennoissa on semmoinen jännä juttu, että tulee lentää 5 laskua pysähtymiseen asti. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ilmaan->laskuun->poistuminen kiitotieltä ja takaisin odotuspaikalle. No, siinähän se ilta menikin. innostuinkin tekemään kuusi laskua, sillä kaikkihan on kotiinpäin! ;) Tästä lennosta ei sen kummempaa kerrottavaa olekkaan, samanlaista jumputusta laskusta toiseen. Nyt pitää ilmeisesti uskoa, että osaa lentää yöllä. ;)
7. helmikuuta 2012
21. marraskuuta 2011
Yökierrosta
Edellisestä lennosta onkin vierähtänyt taas hetken aikaa. Viime tiistaina käytiin kuitenkin verestämässä muistoja OH-COX:sta. Pimeällä tapahtuvaa laskukierrosta oli siis tiedossa, erinäisine harjoituksineen.
Plaaniin laitoin laskukierrosta 45 min. Menin kentälle hyvissä ajoin ja tarkastin vanhan kunnon Cessnan.
Kaikki oli OK, löpöäkin oli reiluksi kahdeksi tunniksi joten opettajan tultua hyppäsimme koneeseen. Joissakin kohdissa piti miettiä hieman, mm. avioniikkakytkintä ei tahtonut löytyä sitten millään. Onneksi opettaja avusti. :) Nopeasti Cessnan toiminnot muistuivat mieleen, ja eikun menoksi. Rullaus yöllä on erilaista kun päivällä, erityisesti nopeuden kanssa piti olla tarkkana.
Aikaan 1730 pyörät irtosivat maasta ja 500 jalan jälkeen kaarto vasemmalle. Ensiksi teimme pari läpäriä normaalisti 20* laipoilla jotta yölaskuihin tulee hieman rutiinia ja Cessnan käsittely muistuu. Jossain selkärangassa COX:n alastuominen kuitenkin oli, sen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi teimme yhden läpilaskun ilman laippoja. "Yllättäen" pimenikin ohjaamosta valot ja otsalampun avulla piti tiirailla mittareita. Yksi lasku niin, ja kahden seuraavan laskun ajaksi "pamahti" ohjaamovalon lisäksi myös laskeutumisvalo ja laipat. Eli sileänä, ilman laskeutumis- & ohjaamovaloa. Alkuunhan se tuntui aika hurjalta, mutta kyllähän siitä selvisi hengissä. Pyysimme lennonjohtajaa laittamaan myös suurtehovalot päälle. Melkoisia tuikkuja löytyy kyllä Malminkin kokoiselta kentältä, oli pakko pyytää himmentämään jotta ei näkö lähtisi. :D Viimeisellä laskulla pimahti laskeutumis- sekä ohjaamovalojen lisäksi myös PAPI- valot.
Laskun jälkeen huomasin pieniä vaikeuksia hahmottaa eri rullausteitä, ja siihen yhdistettynä lennonjohtaja painoi väärää nappia (piti ilmeisesti kytkeä PAPI- valot takaisin päälle) ja saimme kiitotien suurtehovalot sokaisemaan viereen. Lopputuloksena rullasin ulos julietista.
Kahdeksan laskua ja 55 min kertyi taas lokikirjaan. Itseasiassa COX tuntui käteen todella hyvältä näin tauon jälkeen. Kahden ihmisen koneena ehkä hieman ahdas ja kesäisin performanssi ei ole parhaasta päästä, mutta kylmällä ilmalla ihan mukava peli!
Plaaniin laitoin laskukierrosta 45 min. Menin kentälle hyvissä ajoin ja tarkastin vanhan kunnon Cessnan.
 |
| Kännykkäräpsy COX:sta iltavalossa |
Kaikki oli OK, löpöäkin oli reiluksi kahdeksi tunniksi joten opettajan tultua hyppäsimme koneeseen. Joissakin kohdissa piti miettiä hieman, mm. avioniikkakytkintä ei tahtonut löytyä sitten millään. Onneksi opettaja avusti. :) Nopeasti Cessnan toiminnot muistuivat mieleen, ja eikun menoksi. Rullaus yöllä on erilaista kun päivällä, erityisesti nopeuden kanssa piti olla tarkkana.
Aikaan 1730 pyörät irtosivat maasta ja 500 jalan jälkeen kaarto vasemmalle. Ensiksi teimme pari läpäriä normaalisti 20* laipoilla jotta yölaskuihin tulee hieman rutiinia ja Cessnan käsittely muistuu. Jossain selkärangassa COX:n alastuominen kuitenkin oli, sen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi teimme yhden läpilaskun ilman laippoja. "Yllättäen" pimenikin ohjaamosta valot ja otsalampun avulla piti tiirailla mittareita. Yksi lasku niin, ja kahden seuraavan laskun ajaksi "pamahti" ohjaamovalon lisäksi myös laskeutumisvalo ja laipat. Eli sileänä, ilman laskeutumis- & ohjaamovaloa. Alkuunhan se tuntui aika hurjalta, mutta kyllähän siitä selvisi hengissä. Pyysimme lennonjohtajaa laittamaan myös suurtehovalot päälle. Melkoisia tuikkuja löytyy kyllä Malminkin kokoiselta kentältä, oli pakko pyytää himmentämään jotta ei näkö lähtisi. :D Viimeisellä laskulla pimahti laskeutumis- sekä ohjaamovalojen lisäksi myös PAPI- valot.
Laskun jälkeen huomasin pieniä vaikeuksia hahmottaa eri rullausteitä, ja siihen yhdistettynä lennonjohtaja painoi väärää nappia (piti ilmeisesti kytkeä PAPI- valot takaisin päälle) ja saimme kiitotien suurtehovalot sokaisemaan viereen. Lopputuloksena rullasin ulos julietista.
Kahdeksan laskua ja 55 min kertyi taas lokikirjaan. Itseasiassa COX tuntui käteen todella hyvältä näin tauon jälkeen. Kahden ihmisen koneena ehkä hieman ahdas ja kesäisin performanssi ei ole parhaasta päästä, mutta kylmällä ilmalla ihan mukava peli!
22. lokakuuta 2011
"Vuosipäivä"
Kolme päivää sitten, 19.10 tuli vuosi teoriakurssin aloittamisesta. Melkoista vauhtia aika vaan menee, vuoden päästä toivottavasti lupakirja ollut jo hetkenaikaa taskussa ja useita kokemuksia rikkaampana jatketaan kohti taivasta. :-)
17. lokakuuta 2011
Yökeikka ja KAS- tyypit
Tänään tuli ensimmäiset yötiimat lokikirjaan! Koneeksi oli bookattu nelipaikkainen OH-KAS, eli Diamond DA40 G1000- lasiohjaamolla. Olin tehnyt plaanin DEGER PVO DEGER, joka kuitenkin myöhemmin muutettiin tulemaan NOKKA:sta sisään. Kone oli hallissa ja suoritimme ulkopuolisen tarkastuksen siellä. Homma meni aikalailla samalla tavalla kuin KAT:n kanssa. Bensamäärän testaus vain on aika mielenkiintoinen; letku työnnetään vesibensan testireikään ja luetaan mittarista kuinka paljon bensaa siellä on. Muuten hyvin toimiva laite kuitenkin kastelee kädet 100LL:llä. Tälläkin hetkellä kirjoitan hiha bensanhajuisena. :)
Kun olimme ottaneet koneen ulos hallista, alkoi tarkastuslistan lukeminen. Huomattavasti enemmän tehtävää verrattuna koneisiin, joilla olen aijemmin lentänyt. Garmin G1000- systeemi vaatii nimittäin kohtuullisen paljon alkuvalmisteluja. Kun pärrä oli saatu käyntiin, päästiinkin itse asiaan: liikkumiseen! Rullaustuntuma oli hieman kankeahko verrattuna KAT:iin, kone tuntui selvästi isommalta. Kiitotien 18 odotuspaikalla suoritin koekäytön tarkastuslistan mukaisesti ja soitin Tampereen aluelennonjohtoon ja aktivoin lentosuunnitelman, sillä Malmin lennonjohto ei ollut auki.
"Malmin liikenne, OH-KAS suorittaa lentoonlähdön kiitotieltä 18 kohti DEGER:iä"! Tästä lähtikin tehon lisääminen. Kone oli helppo pitää kiitotien keskilinjalla. Suurena plussana oli PFD- näytön nopeusmittarissa näkyvät merkit, jotka ilmaisivat rotaationopeuden, Vy:n ja Vx:n. Turvallisessa korkeudessa laipat sisään ja teho kohdalleen. Konehan on säätölapapotkurilla varustettu, joten piti muistaa asettaa ahtopaine ja kierrosluku erikseen. DEGER näkyi mukavasti pimeälläkin, sillä Porvoon motarin vasemmalla puolella on Landbon kylä ja oikealla suuri ramppi. Nousimme 1300 jalkaan ja jatkoimme kohti Emäsaloa. Siellä teimme lähinnä kaartoja 30* ja 45* kallistuksilla. Perusmittarilentämistähän kaartojen tekeminen yöllä lähinnä on. Pyörimme siellä hetkenaikaa ja otimme suunnan kohti Suomenlinnan majakkaa ja NOKKA- ilmoittautumispaikkaa. Matkalla sinne ei ollut kummempia harjoituksia, joten sai nauttia maisemista! Illalla oli hyvä sää, joten vasemmalla loisti horisontissa Tallinnan valot! :-) On se lentäminen vaan upeaa hommaa! Helsingin keskusta oli myös upean näköinen! Mutta eihän koululennoille tulla maisemia katselemaan vaan harjoittelemaan, joten Malmin liikenteelle ilmoitukset ja NOKKA:n kautta myötätuuliosalle kiitotie 18. Lähestyminen tuntui vauhdikkaalta, mutta tälläkertaa mieli pysyi mukana toisin kuin COX:ista KAT:iin siirtymisen aikana.
Lähestyminen meni ihan mukavasti ja kone istahti nätisti Malmin kiitotielle aikaan 21.24. Rullaus asematasolle ja kone halliin!
Koneena KAS oli mahtava kokemus. Tuntihinta on tosin suolaiset 192e/h, joten valitettavasti kaikkia yölentoja ei ole mahdollista sillä ajaa. Varmaankin vielä yksi tai kaksi lentoa päivällä sillä, jotta saan tyypit ja säätölapa- & EFIS merkinnät lokikirjaan. Seuraavaksi pitää varmaan siirtyä vanhan tutun OH-COX:n pariin. Vähän jännittää, kuinka hitaalta se tuntuukaan Diamondien jälkeen. ;) Vitsi vitsinä, hyvä koulukonehan se on ja käsittely on helppoa. Alunperin oli tarkoitus ajaa yölennot kerhomme OH-SRH:lla, mutta se pääsi pitkään huoltoon joten se siitä.
Ainiin, meinasi aivan unohtua noin kuukausi sitten lentämäni yksinlento alueelle OH-KAT:lla. Lennosta ei sinänsä ole mittän kirjoitettavaa, perushuttua ja pakkolaskuharjoituksia Nikkilän pelloille.
Palataan, kun on asiaa!
Kun olimme ottaneet koneen ulos hallista, alkoi tarkastuslistan lukeminen. Huomattavasti enemmän tehtävää verrattuna koneisiin, joilla olen aijemmin lentänyt. Garmin G1000- systeemi vaatii nimittäin kohtuullisen paljon alkuvalmisteluja. Kun pärrä oli saatu käyntiin, päästiinkin itse asiaan: liikkumiseen! Rullaustuntuma oli hieman kankeahko verrattuna KAT:iin, kone tuntui selvästi isommalta. Kiitotien 18 odotuspaikalla suoritin koekäytön tarkastuslistan mukaisesti ja soitin Tampereen aluelennonjohtoon ja aktivoin lentosuunnitelman, sillä Malmin lennonjohto ei ollut auki.
"Malmin liikenne, OH-KAS suorittaa lentoonlähdön kiitotieltä 18 kohti DEGER:iä"! Tästä lähtikin tehon lisääminen. Kone oli helppo pitää kiitotien keskilinjalla. Suurena plussana oli PFD- näytön nopeusmittarissa näkyvät merkit, jotka ilmaisivat rotaationopeuden, Vy:n ja Vx:n. Turvallisessa korkeudessa laipat sisään ja teho kohdalleen. Konehan on säätölapapotkurilla varustettu, joten piti muistaa asettaa ahtopaine ja kierrosluku erikseen. DEGER näkyi mukavasti pimeälläkin, sillä Porvoon motarin vasemmalla puolella on Landbon kylä ja oikealla suuri ramppi. Nousimme 1300 jalkaan ja jatkoimme kohti Emäsaloa. Siellä teimme lähinnä kaartoja 30* ja 45* kallistuksilla. Perusmittarilentämistähän kaartojen tekeminen yöllä lähinnä on. Pyörimme siellä hetkenaikaa ja otimme suunnan kohti Suomenlinnan majakkaa ja NOKKA- ilmoittautumispaikkaa. Matkalla sinne ei ollut kummempia harjoituksia, joten sai nauttia maisemista! Illalla oli hyvä sää, joten vasemmalla loisti horisontissa Tallinnan valot! :-) On se lentäminen vaan upeaa hommaa! Helsingin keskusta oli myös upean näköinen! Mutta eihän koululennoille tulla maisemia katselemaan vaan harjoittelemaan, joten Malmin liikenteelle ilmoitukset ja NOKKA:n kautta myötätuuliosalle kiitotie 18. Lähestyminen tuntui vauhdikkaalta, mutta tälläkertaa mieli pysyi mukana toisin kuin COX:ista KAT:iin siirtymisen aikana.
Lähestyminen meni ihan mukavasti ja kone istahti nätisti Malmin kiitotielle aikaan 21.24. Rullaus asematasolle ja kone halliin!
Koneena KAS oli mahtava kokemus. Tuntihinta on tosin suolaiset 192e/h, joten valitettavasti kaikkia yölentoja ei ole mahdollista sillä ajaa. Varmaankin vielä yksi tai kaksi lentoa päivällä sillä, jotta saan tyypit ja säätölapa- & EFIS merkinnät lokikirjaan. Seuraavaksi pitää varmaan siirtyä vanhan tutun OH-COX:n pariin. Vähän jännittää, kuinka hitaalta se tuntuukaan Diamondien jälkeen. ;) Vitsi vitsinä, hyvä koulukonehan se on ja käsittely on helppoa. Alunperin oli tarkoitus ajaa yölennot kerhomme OH-SRH:lla, mutta se pääsi pitkään huoltoon joten se siitä.
Ainiin, meinasi aivan unohtua noin kuukausi sitten lentämäni yksinlento alueelle OH-KAT:lla. Lennosta ei sinänsä ole mittän kirjoitettavaa, perushuttua ja pakkolaskuharjoituksia Nikkilän pelloille.
Palataan, kun on asiaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)